Maailman sata parasta lautapeliä juuri minulle. Sisältäen niin parhaat soolopelit, parhaat kaksinpelit, parhaat moninpelit ja muut parhaat lautapelit, joita olen pelannut. Kaikkiaan otin listalla huomioon tähän mennessä pelaamani 2 439 lautapeliä tai lautapelin lisäosaa.

Koukkuna kerrottakoon heti, että tämän vuoden listalla nähdään tähän mennessä radikaalein muutos jo vuosia vakiona pysyneen kymmenen kärjen osalta. Eräs peli nousi hurjat 62. sijaa ylemmäs ja toinen taas putosi 16. sijalta kokonaan listan ulkopuolelle.

Toistuvien iltakiireiden takia viime vuoden lista jäi kokonaan välistä, minkä takia edellisestä Top 100 -listasta on aikaa siis normaalia pidempi aikaväli.

Kun pidempään aikaikkunaan yhdistyi pari viime vuotta skarppaamani ostohaaste, onnistuin tässä välissä pelaamaan kaikkia listalla olleita pelejä vähintään toisen kerran ja samalla pöytäämään myös pelejä, joiden edellisestä pelikerrasta saattoi olla vuosia, joillakin jopa 7 vuotta aikaa. Kahden pelikerran rajaus listalle pääsyyn oli voimassa aina viime syksyn Aktiiviconiin asti, jossa pääsin sattumalta pelaamaan neljän hengen sotapelivanhus Angolaa. Seuraavaa Angolaa ei ihan heti ole näköpiirissä, mutta olisi vääryys jättää herkullisen omaleimainen peli pois, joten se siitä pelikertojen merkkipaalusta.

Edellisen listan jälkeen olen ehtinyt pelaamaan maineikkaita hittipelejä, kuten 878 Vikings, Agemonia, Blood on the Clocktower, Blue Moon Legends, Calico, Carnegie, Cascadia, Combat Commander, Dorfromantik, First Rat, Heat: Pedal to the Metal, Hegemony, Junk Art, Long Shot: The Dice Game, Mare Nostrum: Empires, My Island, Obsession, Oltréé, Pavlov’s House, Pax Pamir, Radlands, Red Cathedral, Space Base ja Unmatched.

Valitettavasti yksikään yllä mainituista ei päässyt listalle asti. Muutama paluumuuttaja ja pari yllättäjää sen sijaan kiilasivat vastustamattomasti mukaan.

Tänä vuonna tarkastelin listan pelejä erityisesti niiden näkymien mukaan. Miksi peli on matkalla ylös, onko sillä tulevaisuutta listalla ja mikä saa vanhat hitit roikkumaan vieläkin mukana.

Lista on tehty Pub Meeplen vertailukoneella.

TOP 100 – VUOSIMALLIA 2024

100. Helionox: The Last Sunset (2015)

Viime vuoden sijoitus: 81.
Kokeilin Helionoxia uudelleen ja yhä toimii. Vielä pitäisi virittää pelin kakkosedikan säännöt alkuperäiseen painokseen, jotta näkisi lopullisen sijoituksen. Todennäköisesti valuu hiljalleen ulos uusien tulokkaiden tieltä.

99. Eight-Minute Empire: Legends (2013)

Viime vuoden sijoitus: 91.
Ryan Laukatin pieni sivuprojekti ennen suunnittelijan keskittymistä tarinamöhköihin. Yhä toimii. Eikä ole pitkä aika, kun hankin peliin lisäkartankin.

98. V-Commandos (V-Sabotage, 2016)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Maineikkaan Commandos-videopelin kaltainen hiiviskelypeli kuulostaa ihanalta, mutta neljän normaalia lyhyemmän harjoittelukentän jälkeen on vielä epävarmaa, kuinka korkealle mahdollisuudet riittävät.

97. ’65: Squad-Level Combat in the Jungles of Vietnam (2016)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Isojen ja näyttävien nappuloiden sotapelissä on kaikki ainekset listan 50 kärkeen, mutta erilliset yksinpelikentät olivat iso pettymys. Lopullisen sijoituksen määrittäminen odottaa paluuta peruspelin kaksinpeliskenaarioihin.

96. Warfighter Shadow War: The Modern Night Combat Card Game (2019)

Viime vuoden sijoitus: 98.
Kanssapelaaja yritti hiljattain lokittaa kokoelmani Shadow War -laajennuksia. Pidin niistä vielä toistaiseksi kiinni, koska potentiaalia on valtavasti. Edessä on vain lautapelimaailman pahimpiin kuuluva sääntövyyhti.

95. PitchCar (1995)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Neppailupelien mittatikku teki yllättävän paluun listalle, kenties siksi, että tuli vuoden aikana kokeiltua muita vastaavia, kuten Catacombsia ja Cube Questia.

94. Dominion: Valtakunta (2008)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Jos mietin viime vuosien paljon pelattuja laajan kohdeyleisön hittipelejä, Wingspania, Cascadiaa ja vastaavia, valitsisin pöydälle mieluummin pitkän tauon jälkeen Dominionin.

93. Limes (2014)

Viime vuoden sijoitus: 93.
Limes tekee vähän, mutta hyvin. Moninpelipasianssia ja alueiden rakentelua lyhyessä ajassa.

92. Eldritch Horror (2013)

Viime vuoden sijoitus: 94.
Korkkasin Mountains of Madness -lisäosan, mikä poisti pelistä turhat vuorot tuomalla uuden varautumistoiminnon. Pelikerta sen sijaan oli yhtä mankelointia, mikä ei jättänyt niin hyvää tunnelmaa jatkoa ajatellen.

91. Vanuatu (2011)

Viime vuoden sijoitus: 90.
Turismityöläisten peliä pitäisi pelata lisää.

90. Notre Dame (2007)

Viime vuoden sijoitus: 89.
Draftaaminen on suosikkimekanismejani. Notre Damen pistesalaatissa korttien valinta on yhtä aikaa lupsakkaa ja sopivan ahdistavaa, koska kierrossa olevien korttien lukumäärä on tarkkaan tiedossa.

89. Palazzo (2005)

Viime vuoden sijoitus: 72.
Huutokauppaerikoisuus jatkaa putoamistaan listalla, kunnes joku kaksinpelierä näyttää, miksi tämäkin vanhus on roikkunut jo vuosia mukana.

88. Samurai Spirit (2014)

Viime vuoden sijoitus: 84.
Samurai Spirit jää usein ylenkatsotuksi kuumempien soolonimikkeiden rinnalla. Push your luck -onnenkoetuksia ei kuitenkaan ole liiemmin kilpailemassa samasta paikasta.

87. Watson & Holmes (2015)

Viime vuoden sijoitus: 34.
Mitä enemmän mietin Watson & Holmes -päättelypeliin palaamista, näen uhkakuvia ilmassa. Seuraava pelikerta voi muuttaa sijoitusta radikaalisti molempiin suuntiin.

86. Among Nobles (2015)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Ihan sadan pintaan viime listauksissa päätynyt Among Nobles nousi tällä kertaa mukaan siksi, että pelikerrasta alkaa olla aikaa ja laatikko tärisee jo uutta pöytäystä.

85. Legendary: A Marvel Deck Building Game (2012)

Viime vuoden sijoitus: 80.
Pääsin Ropeconissa pelaamaan Legendary Marvelia moninpelinä, mikä vakiinnutti pelin aiemmin huojuvan aseman omassa hyllyssä. Onhan tämä perinteistä pakanrakennusta, mutta erilaisia vaihtoehtoja riittää kokeiltavaksi.

84. Legacy: The Testament of Duke de Crecy (2013)

Viime vuoden sijoitus: 87.
Kuten Watson & Holmes edellä, myös Legacy roikkui pitkään mukana vanhoilla höyryillä. Viime vuonna peli pääsi vajaan seitsemän vuoden tauon jälkeen taas esiin ja olihan se hyvä. Among Nobles on ainut sukupuuteemoissa kilpaileva viritys ja Legacylla on lisäksi toimiva työläistenasettelun mekanismi.

83. Memoir ’44 (2004)

Viime vuoden sijoitus: 70.
Sotapelien menolippu, joka tarvitsisi uuden kokeilun, miltä meno maistuu, kun olen päässyt nyt myös syvempien sotapelien makuun.

82. Shakespeare (2015)

Viime vuoden sijoitus: 95.
Shakespearessa on ihanaa muista erottuvaa vuoroangstia.

81. New Bedford (2016)

Viime vuoden sijoitus: 73.
Valastuspelin osakkeet laskivat viimeisimmän pelikerran jälkeen, kun työläisten osuus ei tuntunut enää niin osuvalta kuin aiemmin.

80. BraveRats (2011)

Viime vuoden sijoitus: 97.
BraveRats on käytännössä kahden hengen Love Letter ja saa aivan liian vähän peliaikaa laatuunsa nähden.

79. Qwinto (2015)

Viime vuoden sijoitus: 55.
Monien uusien yrittäjien jälkeen Qwinto on yhä paras roll ‘n write -kuponkipeli.

78. Cubitos (2021)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Viimeisen vuoden suurin yllättäjä, joka sai kotona jopa uusintatoiveen. Cubitosissa juostaan Quest for El Doradon tavoin kohti maalia, mutta korttien hamstraamisen sijaan keräämällä ja heittämällä noppia, kymmenittäin erilaisia noppia.

77. Quartermaster General: 1914 (2016)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Tämänkin pelaamisesta alkaa olla aikaa, mutta kaikki yritykset saada edes joku Quartermaster General -peli pöydälle ovat nostaneet pelihimoja, joten vanha heila nousi takaisin listalle, jopa yllättävän ylös.

76. Libertalia (2012)

Viime vuoden sijoitus: 79.
Merirosvopelistä julkaistiin uusi painos hassuilla eläimillä, mikä sai arvostamaan vanhaa ihmispainosta entistä enemmän. Hauskaa hupia.

75. Inhabit the Earth (2015)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Eläinten evoluutiopeli teki nopean paluun listalle pudottuaan hetkeksi pois. Luultavasti asiaan vaikutti moni muu eläinteemainen peli, joka nosti Inhabit the Earthin lajikehityksen mieleen.

74. Blokus Trigon (2006)

Viime vuoden sijoitus: 47.
Trigonia ei ole liiemmin pelailtu, mutta uusia abstrakteja haastajia ei ole näkynyt, joten sijoitus on vielä vakaa.

73. Shanghaien (2008)

Viime vuoden sijoitus: 78.
Shanghaien ei saa ansaitsemaansa arvostusta. Erinomainen kepeä kaksinpeli.

72. Elements (Khmer, 2010)

Viime vuoden sijoitus: 85.
Elements on sekin pienten kaksinpelien aatelia. Pieni, mutta vivahteikas.

71. Fauna (2008)

Viime vuoden sijoitus: 53.
Eläinten tietopeliä ei ole harrastajien illoissa toivottu pelattavaksi, mutta kasvava jälkikasvu pelastanee luisuvan Faunan paikan tällä listalla tulevina vuosina.

70. Carpe Diem (2018)

Viime vuoden sijoitus: 74.
Eurohimmeli yhdistää lukuisia mielenkiintoisia osia yhteen. Vastikään hankkimani promolisuke takaa pelille myös peliaikaa.

69. Sid Meier’s Civilization: The Board Game (2010)

Viime vuoden sijoitus: 23.
Yksi listan suurista pudokkaista. Todennäköisesti vertailukoneessa sattuneen satunnaisen tappion takia.

68. Decrypto (2018)

Viime vuoden sijoitus: 66.
Joukkueissa pelattava sanapeli on oiva osoitus siitä, että vaikka ympärillä olevissa peleissä olisi liikehdintää, jos peli edustaa selkeästi muista erottuvaa lajityyppiä, kuten tässä päättelyä, eikä sille ole löytynyt korvaajaa, se pysyy listalla sitkeästi suunnilleen samalla sijalla.

67. 300: Earth & Water (2018)

Viime vuoden sijoitus: 46.
Taskukokoinen korttivetoinen sotapeli ei kaipaa muuta kuin uusintapelejä.

66. The Castles of Burgundy (2011)

Viime vuoden sijoitus: 59.
Burgundyn linnat ovat vakaasti mukana myös jatkossa. Voi olla, että jossain kohtaa eksyy omaankin hyllyyn, kun markkinoille tuppaa ylihintaisia deluxe-laatikoita, mikä puskee halvemmat painokset edestä liikkeelle.

65. My City (2020)

Viime vuoden sijoitus: 75.
My City on yhä yksi parhaista tetrispeleistä. Uudemman My Islandin tähän mennessä alavireisempi kampanja on samalla vahvistanut My Cityn asemaa.

64. Codenames: Duet (2017)

Viime vuoden sijoitus: 54.
Mahtava peli, mutta eihän tätä kukaan pelaa.

63. Castle Itter: The Strangest Battle of WWII (2019)

Viime vuoden sijoitus: 69.
Pavlov’s Housen kokeilu vahvisti Castle Itterille hyllytilaa yksinpelattavana puolustustaisteluna.

62. The City (2011)

Viime vuoden sijoitus: 60.
Tehokkuutta pienessä korttipelissä ja lyhyessä ajassa.

61. Automania (2015)

Viime vuoden sijoitus: 62.
Toimiva europeli parilla omaperäisellä mekaniikalla. Yhä mukana.

60. Hansa Teutonica (2009)

Viime vuoden sijoitus: 71.
Hansa Teutonican ilkeissä reitinrakenteluissa on vielä paljon tutkittavaa, joten sijoitus säilyy näillä tienoilla vielä tovin.

59. Street Masters (2018)

Viime vuoden sijoitus: 77.
Street Mastersin osakkeet ovat nousseet erilaisten muiden korttiyhdistelmiä hyödyntävien pelien epäonnistuttua. Lopullinen sijoitus listalla selvinnee vasta, kun ehdin pelin hahmojen lyhytkampanjoihin asti.

58. Abluxxen (Linko!, 2014)

Viime vuoden sijoitus: 50.
Pidän Abluxxen-korttipeliä arvossa, mutta jokainen pelikerta on saanut kanssapelaajat raapimaan päätään, mitä oikein pitäisi tehdä. Harmillisesti niin kävi taas viimeisimmällä kokeilulla.

57. Babylonia (2019)

Viime vuoden sijoitus: 40.
Babylonia on saanut lisää pelikertoja ja niiden avulla löytänyt paremmin oikean paikkansa listalta.

56. Ad Astra (2009)

Viime vuoden sijoitus: 49.
Ad Astran sijoitus on hataralla pohjalla. Muistot pelistä ja sen potentiaalista jylläävät yhä, mutta kukaan muu ei puhu pelistä, joten tarvitaan uusi pelikerta muistuttamaan, miten oikeassa tai väärässä olinkaan.

55. The Duke (2013)

Viime vuoden sijoitus: 41.
The Duke on yksi parhaista peleistä ikinä. Samalla hyvä esimerkki, miten hyviä pelejä riittää niin, että joskus sijoitus valuu jopa viidenkympin toiselle puolelle.

54. G.I. JOE Deck-Building Game (2021)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Ah, lapsuuden G.I. Joe -ukot ja -sarjakuvat pelimuodossa. Tällä pakanrakennuspelillä oli hyvä todennäköisyys osua maaliin nostalgian avulla, mutta selvittyäni karmeasta sääntövihkosta, yllätyin, miten modernia otetta runsaasti kierrätettyyn mekaniikkaan oli lopulta löydetty.

53. High Society (1995)

Viime vuoden sijoitus: 67.
High Societysta on tullut vakionimike, turvallinen valinta peli-iltojen lyhyille tauoille. Jos en ole ehtinyt lukea sääntöjä mihinkään uuteen, High Societyn voi aina napata mukaan varapeliksi.

52. Francis Drake (2013)

Viime vuoden sijoitus: 61.
Jostain syystä Francis Drake pärjää yksi-vastaan-yksi-vertailuissa paremmin kuin pelivalinnoissa oman pelihyllyn edessä.

51. Angola (1988)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Angola on lautapeliksi jo vanha, mutta sisältää vielä tänäkin päivänä ainutlaatuisia mekanismeja, joilla mallintaa muun muassa sodan logistiikkaa ja politiikkaa rintaman ulkopuolella.

50. 7 Kingdoms (2014)

Viime vuoden sijoitus: 88.
Pieni korttipeli polttelee pelipöydälle. Draftaamista normaalista poikkeavalla tavalla. Ei sitä muuta tarvitse.

49. Neuroshima: Convoy (2012)

Viime vuoden sijoitus: 64.
Asymmetrinen kaksinpeli on vihdoin nousussa, koska Convoyn mobiilisovellus toimii erinomaisesti ja muistutti, että pelin sijoitus ei ole mikään vahinko.

48. Imperial Tide: The Great War 1914-1918 (2022)

Viime vuoden sijoitus: 44.
Imperial Tidella olisi mahdollisuus olla jopa korkeammalla, jos sen yksinpelaaminen olisi hitusen helpompaa. Pitänee joskus pöydätä pelikaverin kanssa.

47. Legacy of Dragonholt (2017)

Viime vuoden sijoitus: 56.
Valitse-oma-seikkailusi-tarinapeli on sementoinut asemaansa kärjessä lähinnä muiden tarinapelien vertailulla.

46. Dixit (2008)

Viime vuoden sijoitus: 48.
Vielä ei ole löytynyt Dixitin voittanutta, mutta mieluusti kokeilen uusia yrittäjiä kuva-arvuuttelujen lajityypissä.

45. Capital (Warsaw: City of Ruins, 2016)

Viime vuoden sijoitus: 29.
Capital on tilapäisesti hankala arvioitava. Pelin näkeminen aiheuttaa fyysisen pahoinvoinnin, mutta syy lienee enemmän viimeisen pelikerran osuminen vatsataudin alkuun kuin itse peli. Palaamme asiaan.

44. (Marvel) Dice Masters (2014)

Viime vuoden sijoitus: 99.
Jösses mikä nousu takaisin kärkikahinoihin! Täällähän Dice Mastersin pitäisi olla, mutta uskon, että valumista tapahtuu taas, kun havaitsen uudelleen, että peli on liki mahdoton pöydätä missään.

43. First Class: All Aboard the Orient Express! (2016)

Viime vuoden sijoitus: 65.
First Class on nostanut hiljaisella liekillä osakkeitaan lautapelien muistipalatsissani. Valttinaan oma variaatio draftaamisesta yhteiseltä tarjottimelta.

42. Gloom of Kilforth: A Fantasy Quest Game (2017)

Viime vuoden sijoitus: 51.
On uskomatonta, että Kilforthin korkkaamisesta on jo pari vuotta. Tuntuu kuin eiliseltä. Tässä välissä päivitin peliä lisänopilla ja isommilla korteilla, joten pelikokemuksen pitäisi vain parantua.

41. Twilight Struggle (2005)

Viime vuoden sijoitus: 86.
Yksi listan yllätyksistä. Luovuin Twilight Strugglesta jokunen vuosi sitten ja ilmeisesti elo erossa on nostanut kaipuuta korttivetoisten historiapelien pariin.

40. The Quest for El Dorado (2017)

Viime vuoden sijoitus: 57.
Olen kokeillut jos jonkinmoista kilpa-ajopeliä ja El Dorado on yhä parhaimmistoa.

39. Glass Road (2013)

Viime vuoden sijoitus: 45.
Uwen parhailla peleillä on vakaa asema listalla. Glass Road tarjoaa tonttien raivausta ja mökkien rakentelua…

38. Nusfjord (2017)

Viime vuoden sijoitus: 38.
…Nusfjord taas kiihkeämpää työläispaikkojen kilpailua.

37. Hellapagos (2017)

Viime vuoden sijoitus: 36.
Selviytyjät-kilpailu on ainutlaatuinen sosiaalinen tapaus.

36. Walking in Burano (2018)

Viime vuoden sijoitus: 31.
Pienen paketin monet valinnat toimivat yhä ja monella eri pelaajamäärällä. Söötin teeman ja sopivan keston takia Walking in Burano saa tasaisesti myös pelikertoja.

35. Gùgōng (2018)

Viime vuoden sijoitus: 37.
Korttijekuttelua ja työläispaikkoihin verrattavia pisteytysalueita. Gùgōngissa riittää vielä ammennettavaa lisurilla ja ilman.

34. Napoléon 1806 (2017)

Viime vuoden sijoitus: 39.
Napoleonin blokkipeli on ollut ehtaa tavaraa julkisilla napeilla. Peliin tulisi vielä ihan uusi vivahde, jos sitä joskus pelaisi eri osapuolet piilossa perinteisin blokkisäännöin.

33. Xi’an (2017)

Viime vuoden sijoitus: 30.
Xi’an on sopivan mittaisten europelien joukossa oma erottuva itsensä ja tuskin ihan heti vaihtamassa sijoitusta.

32. The Princes of Florence (2000)

Viime vuoden sijoitus: 27.
Pääsin viimein kokeilemaan myös pelin mukana tullutta laajennusta. Jatkossa voinkin keskittyä peruspelin hiomiseen.

31. Battle for Rokugan (2017)

Viime vuoden sijoitus: 13.
Viimeinkin toinen pelikerta Rokuganille! Yllättävän hyvä myös kahdella pelaajalla.

30. Condottiere (1995)

Viime vuoden sijoitus: 43.
Condottieressa on paljon samaa piakkoin listalta pomppaavan Iliadin kanssa, mutta molemmille on tilaa pelihyllyssä, kiitos juuri omaan makuun osuvan vuorovaikutteisen sisällön.

29. Mykerinos (2006)

Viime vuoden sijoitus: 32.
Mykerinos on ruma ja epäkäytännöllinen, mutta sisältä edelleen mielenkiintoinen.

28. The Pillars of the Earth (Taivaan pilarit, 2006)

Viime vuoden sijoitus: 33.
Kickstarter on täynnä työläistenasetteluja, mutta eipä ole klassikon voittaneita tullut hirveästi vastaan.

27. World Without End (2009)

Viime vuoden sijoitus: 24.
Taivaan pilareiden keskiaikainen ulkoasu yhdistettynä korttivetoiseen peliin, kyllä kiitos.

26. Orléans (2014)

Viime vuoden sijoitus: 28.
Pitkän ja hiiriherkän odottelun jälkeen sain lopulta haaviini BoardGameGeek Storen päivitysnamiskat, jotka korvaavat Orléansin pahviset pelinappulat kovilla pampuloilla. Käsin kosketeltava laajennus odottaa pelikertoja. Myös pelin yhteistyölaajennus houkuttelee uusintakierrokselle.

25. Targi (2012)

Viime vuoden sijoitus: 26.
On isoja pelejä ja on pieniä pelejä. Targi on iso kaksinpeli pienessä laatikossa. Tunti täynnä pohdintaa.

24. Globalissimo (2008)

Viime vuoden sijoitus: 35.
Globalissimo on mekaanisesti vajavainen monen näistä sijoista kilpailevan pelin joukossa, mutta nokittaa puhtaalla peli-ilolla.

23. Castles of Mad King Ludwig (2014)

Viime vuoden sijoitus: 42.
Pääsin kokeilemaan pelin uusinta luksuspainosta kaikilla lisäosaherkuilla. Osa parempia kuin toiset, mutta tärkeimpänä huomiona, että Castles of Mad King Ludwig on edelleen huippupeli.

22. Rokoko (Rococo, 2013)

Viime vuoden sijoitus: 21.
Pakanrakennus on parhaimmillaan kohdennettuna toimintana. Rokoko on tästä yksi loistava esimerkki ja samalla virstanpylväs, joka torppaa lukuisia muita kahden tunnin euroja ulos listalta.

21. Samurai (1998)

Viime vuoden sijoitus: 15.
Verrokkipeli Babylonia on saanut paljon pelikertoja viime vuosina, mutta yhä tuntuu, että Samurai on näistä se monipuolisempi.

20. Sword & Sorcery (2017)

Viime vuoden sijoitus: 22.
Aijai, olisipa viikko lomaa. Fantasiaseikkailun jatko-osa olisi pöydällä aamusta iltaan.

19. Genial (Ingenious, 2004)

Viime vuoden sijoitus: 12.
Genialissa on vähän fyysistä sisältöä, mutta sen abstrakti peli tarjoaa avoimen pelikentän, joka muodostaa pelaajien välille jännitettä, taktista reagointia ja estämispeliä niin kuin vain Reiner Knizia osaa.

18. Tribune: Primus Inter Pares (2007)

Viime vuoden sijoitus: 20.
SVWAG on kanssani samaa mieltä: Tribune tekee asioita paremmin kuin monet muut yrittäjät samoilla työläisten, värisuorien ja huutokauppojen apajilla.

17. HeroClix (2002)

Viime vuoden sijoitus: 17.
Olen monen laatikkoon ahdetun figupelin kohdalla kysynyt, miksi ihmeessä tämäkin tuote on tehty, koska HeroClix on jo olemassa. Haluatko sarjakuvahahmoja taistelukentällä, HeroClix toimittaa.

16. Iliad (2006)

Viime vuoden sijoitus: 18.
Iliad on vakiinnuttanut paikkansa suurempien pelien joukossa. Peliajan, mielekkäiden valintojen ja yllättävien tilanteiden sopiva yhdistelmä.

15. 12 Days (2011)

Viime vuoden sijoitus: 19.
On hassua, miksi 12 Days on näinkin korkealla. Eihän tässä tikkipelissä ole peliä juurikaan. Ehkä juuri siksi se toimii niin hyvin, että se ei yritä olla enempää kuin sujuva korttipeli.

14. Runebound (Third Edition) (2015)

Viime vuoden sijoitus: 10.
Suljettuna kaapissa odottava Runebound kärsii erilaisista muista luolastopeleistä ja fantasiaseikkailuista, joita on tullut kokeiltua. Näyttää kuitenkin siltä, että parempaa ei genressä löydy, joten jossain kohtaa on käännyttävä syvemmin Runeboundin uusien tarinoiden ja vihulaisten pariin. Ehkä eläkkeellä?

13. Tales & Games: The Hare & the Tortoise (2011)

Viime vuoden sijoitus: 11.
Tämä jänis ei ole vielä torkahtanut. Kilpajuoksua, jota ohjailet yhdessä muiden pelaajien kanssa? Olen yhä mukana.

12. Marvel Champions: The Card Game (2019)

Viime vuoden sijoitus: 14.
Uskoin Marvel Championsin nousevan listalla, mutta unohdin pelin olleen viimeksi 14. sijalla, joten tiukkaa teki. Selvästi onnistui silti vahvistamaan asemaansa kuluneen vuoden aikana uusien lisäosien myötä. Piakkoin avauslistalla tulevat vastaan mutanttiteemaiset osuudet, joten suunta voi viedä vielä ylöspäin.

11. Baseball Highlights: 2045 (2015)

Viime vuoden sijoitus: 8.
Tulevaisuuden baseball-joukkueen kasaaminen kutittaa sohvamanagerin hermoja oikealla tavalla. Eri pelaajille on ehtinyt kertyä jopa kuvitteellisia persoonallisuuksia ja historiaa lukuisten pelikertojen takia.

10. City of Spies: Estoril 1942 (2015)

Viime vuoden sijoitus: 9.
City of Spies on laskussa! Pitäisi varmasti vain pelata lisää.

9. City of Iron: Second Edition (2016)

Viime vuoden sijoitus: 7.
City of Iron odotti yli seitsemän vuotta edellisten pelikertojen jälkeen uutta tulemista. Joulukuussa 2023 oli se hetki. Upea hetki. Pelikerran aikana ja jälkeen tuli mieleen useampi vaihtoehtoinen pelitapa, joita haluaisin kokeilla seuraavalla kerralla. Josko vähän nopeammalla syklillä kuin viimeksi.

8. Neuroshima Hex! (2006)

Viime vuoden sijoitus: 5.
Neuroshima Hex on aikanaan ollut parisuhdepelimme iPadilla. Peliä on hinkattu niin paljon, että lievää väsymystä on ilmoilla. Eikä kahdesti pelihistoriamme aikana vaihtunut ulkoasu ole auttanut asiaa.

7. Love Letter (2012)

Viime vuoden sijoitus: 6.
Mikropelin arvottaminen suurempien pelien rinnalla on joskus hankalaa, mutta Love Letter ei ole tainnut pettää ikinä. Jokainen pelikerta on ollut onnistunut.

6. Blood Rage (2015)

Viime vuoden sijoitus: 68.
Listan merkittävin nousija. Pidin Blood Ragen ensimmäisestä pelikerrasta, miksi nostin pelin mukaan jo aiemmalle listalle. Toinen pelikerta vahvisti käsitystä, että kyseessä on fantastinen draftauspeli, jossa voi pärjätä erilaisilla pelitavoilla ja uunoilla aivan huoletta itsensä ulos pistetaistelusta, mutta silti pitää hauskaa pelin aikana.

5. Kemet (2012)

Viime vuoden sijoitus: 4.
Kemet on Blood Ragea aggressiivisempi, kenties jopa aggressiivisin versio ukkoja ja monsuja kartalla -lajityypistä. Peli tarjoaa tilaisuuksia olla nokkela lyhyissä kohtaamisissa ja liikkeissä, mutta samalla pitkän linjan mahdollisuuksia suunnitella koko pelitapansa eri pelikertojen välillä.

4. 1775: Rebellion (2013)

Viime vuoden sijoitus: 3.
Pelasin viimein 878 Vikings -peliä ja opin arvostamaan saman sarjan 1775: Rebellionia entistäkin enemmän. Ilmassa kutittelee jopa mahdollisuus tulevaan nousuun tällä listalla.

3. The Resistance (2009)

Viime vuoden sijoitus: 2.
Resistance on se alkuperäinen Selviytyjät-henkinen höpöttelypeli, mutta yllättävän hankala on ollut löytää sopivan suuri kiinnostunut peliporukka viime vuosina.

2. Lord of the Rings: The Confrontation (2002)

Viime vuoden sijoitus: 1.
Laatupeli on yhä laatupeli, joka yhdistää kaikki muista peleistä tutut terävimmät osat yhteen pieneen kaksinpelattavaan pakettiin. Yksi peli oli kuitenkin niin ylitse muiden viime vuoden aikana, että jopa vuosikymmenet listan kärkeä hallinnut Confrontation sai taipua, kun vertailin pelejä tänä vuonna keskenään.

1. The Lord of the Rings: The Card Game (2011)

Viime vuoden sijoitus: 25.
Edellisen Top 100 -listan jälkeen olen pelannut The Lord of the Rings LCG:tä 63 pelikertaa. Olin tykästynyt peliin jo vuosia aiemmin ja juuri kastanut varpaani sen mainioon Sormusten herran tarinaa seuraavaan kampanjaan, kun kokeilin tuolloin uutukaista Marvel Championsia. LOTRi jäi Marvelin ilmestymisen myötä pitkälle tauolle, kunnes reittaustarkoituksessa otin LOTRin laajennuksia taas esille loppuvuodesta 2022.

Se oli menoa sit!

Seuraavat kuukaudet kuuntelin pelistä kertovia podcasteja, iltahämärissä säädin uusia pelipakkoja verkkoportaalissa ja arjen pelihetket pyhitin Keski-Maan seikkailuille. Peliränni katkesi vasta, kun jäin odottamaan ulkomaisessa verkkokaupassa jälkitoimitukseen roikkumaan jäänyttä lisäkorttia. Päästyäni hetkeksi irti sormuksen otteesta, en ole vielä uskaltanut raottaa elämäntapapelin kantta uudelleen.