Arvoisa juhlayleisö, hyvää uutta vuotta. Tämä tammikuun ensimmäisille tunneille tarkoitettu magnum opus on viimein valmis.

On aika läväyttää oma tämän hetken Top 100 -listani julki, jotta pääsen ruotimaan sen muuttuvia suhdanteita ja naurettavia sijoituksia tarkemmin tulevina vuosina. Lista on tarkistettu tammikuun puolivälissä, kun BoardGameGeekissa reitattuja lautapelejä oli takana 1477 kappaletta.

Minulle top sata edustaa juuri itselleni mielenkiintoisia pelikokemuksia ja pelejä, joita haluaisin pelata uudelleen. Mitä enemmän pelissä on tärkeitä valintoja, sosiaalisia vaikutteita ja erityisesti viihdearvoa per käytetty peliminuutti, sitä todennäköisemmin pidän siitä.

Pyöritän tätä listaa jatkuvasti mielessäni, kun pelaan uusia pelejä. “Onko tällä uudella kokelaalla mahdollisuuksia mukaan? Syrjäyttäisikö se jonkun pelin suoraan samasta lajityypistä?”

Esimerkiksi uudella 2–3 tuntia kestävällä europelillä ei niinkään ole haasteena olla ainoastaan hyvä, vaan niin hyvä, että näkisin sen syrjäyttävän samasta aikaslotista jo aiemmin opitun tutun ja turvallisen valinnan.

Toisessa ääripäässä ovat sitten pelit, joita pidän suuressa arvossa, mutta olen pelannut vuosien varrella puhki. Tästä syystä esimerkiksi Citadels ja Dominion ovat pudonneet listalta tyystin.

Muuten kriteerini listalle pääsyyn ovat löyhät. Yksikin pelikerta riittää. Tällä tavoin listalla on todennäköisempää nähdä myös vaihtelua vuosien saatossa, kun näkemykset syvenevät ja alkuhuuma laantuu. Periaatteessa laskisin listalle mukaan myös pelkästään digimuodossa kokeillut lautapelit, joita on reittausten kokonaismäärästä arviolta vajaa 50, mutta tällä kertaa näistä ylsi listalle vain yksi ja sekin on vähän siinä ja siinä puhutaanko digiversiosta vai ei.

Jotakuinkin tasan sijalta 40. alkaen kärkeä kohti mentäessä kaikki pelit ovat joskus olleet vähintään listan sijoilla 11.–20. ja ovat yhä samoissa voimissaan kuin ennenkin. Uusia tasavahvoja ehdokkaita on vain hiljalleen hiipinyt mukaan niin julmetusti, että “oma top 20”-laatuleima on huomaamatta tuplaantunut.

Erityishuomio kertakäyttöisistä peleistä: Monet pakohuonepelit ovat tarjonneet hauskoja kokemuksia, mutta neljän eri pakohuonesarjan jälkeen olen pelannut tarpeeksi erilaisia pöytäpakoja lähitulevaisuuden tarpeisiin. Samasta syystä myös tarinallinen T.I.M.E Stories putosi dramaattisesti kärkikympistä kokonaan ulos listalta. Sen kaksi ensimmäistä tarinaa, Asylum ja The Marcy Case, olivat pelikokemuksina aivan kärkiluokkaa, mutta kaksi seuraavaa tarinaa turruttivat niin, että valitsen jatkossa T.I.M.E Storiesin sijaan jotain muuta.

Pelin nimen alla on mainittu sen oletettu jatkostatus listalla, onko peli tällä hetkellä nousussa kohti kärkeä, laskussa ja luisumassa listalta ulos vai jo vuosien ajan vakaasti samoilla sijoilla majaillut hitti.

Lista on tehty Pub Meeplen ilmaisella vertailukoneella.

TOP 100 – Vuosimallia 2020

100. PitchCar (1995)

Status: Vakaa, heilunee satasen ympärillä
Neppailua kaikenikäisille. Toimii ja naurattaa aina, vaikka olisit ylämäessä jumissa ja taatusti kisan viimeinen. Peruspaketilla pääsee hyvin alkuun, mutta toinen peruspaketti tai ratapaloja tuovat laajennukset laajentavat merkittävästi ratamahdollisuuksia.

99. Quartermaster General: 1914 (2016)

Status: Vaarassa pudota
Ensimmäisen maailmansodan asemasotaa rankasti asymmetrisillä korttipakoilla. Heti pelin alussa heitetään kädestä pari korttia pois ja jo tämä päätös ratkaisee, miten kansakuntasi peli lähtee kulkemaan. Yksi harvoista europeleistä, joka toimii loistavasti viidellä pelaajalla. Hiljattain löytämäni Hardcore Historyn aiheeseen liittyvä podcast nostaa pelin osakkeita.

98. Pikku Prinssi: Tee minulle planeetta (2013)

Status: Vakaa, heilunee satasen ympärillä
Draftausta ja oman planeetan leppoisan helppoa rakentelua, kunnes ilkeysruuvia kiristetään ja vastustaja pakottaa ottamaan puita ja tulivuoria. Harvinaislaatuisesti Pikku Prinssi toimii myös kaksin.

97. Senji (2008)

Status: Odottaa toista pelikertaa
Neuvottelua ja bluffausliikkeitä Japanin hallinnasta. Kaikki tuntevat uudemman Kickstarter-peli Rising Sunin, mutta minä pelaisin mieluummin Senjiä. Rising Sunin lisäksi Senjistä on selvästi ammentanut myös Battle for Rokugan.

96. Pandemia (2008)

Status: Laskussa
Yhteistyöpelien klassikko, joka hyötyy suuresti ensimmäisestä laajennuksestaan, Tuhon partaalla. Pelkästään jo tämän laajennuksen kanssa normi-Pandemia kilpailee tasaväkisesti uudempien variaatioidensa kanssa. Pidän Pandemiasta valtavasti aina siihen asti, kunnes muistan miten ahdistavalta settien keräys tuntuu, kun kortteja pitäisi antaa kaverille, mutta se on tehty aivan hillittömän työlääksi.

95. Medieval Academy (2014)

Status: Vakaa
Kun haluan vain draftata kortteja, enkä miettiä muuta, pelaan tätä.

94. King Up! (2004)

Status: Epävarma
Kevyt perhepeli on aina vaarassa pudota listalta, jos sitä ei pelaa hetkeen. Jokainen pelikerta on kuitenkin hersyvä, kun nimimerkki Bob ja muut prinsessat yrittävät nousta valtakunnan hallitsijaksi ja pelaajat salaa äänestävät, ovatko he tyytyväisiä ehdokkaaseen ja pelin päätökseen.

93. Automania (2015)

Status: Epävarma
Tyylikäs ja sujuva europeli yllättävän tehokkaista autotehtaista. Pelissä valmistetaan uusi auto lähes jokaisella toiminnolla. Omaa tehdastaan voi virittää paremmaksi ja valmiit autot myydä eri markkinoille. En vain ole varma, montako peliä Automanialla on vielä elinaikaa omassa hyllyssäni.

92. Chinatown (1999)

Status: Vakaa
Neuvottelupelien klassikko on taloudessamme uudehko löytö, joten virtaa riittää. Yksinkertaista avointa kaupankäyntiä, jossa vastapuolen potentaalinen rahallinen hyöty on kaikilla tiedossa ja helposti laskettavissa. Ihan eri pelikenttä kuin esimerkiksi uudemmassa Sidereal Confluencessa, jossa tarjouksen hyöty vastapelaajalle on täysi mysteeri.

91. Vanuatu (2011)

Status: Epävarma
Olen hyysännyt Vanuatun turisteja kahdesti. Kerran roolikorteilla ja kerran ilman. Jatkossa ehdottomasti roolit mukana, mutta seuraavan kerran mieluusti vain kolmella pelaajalla. Pidän pelin eri toiminnoista, pelaajien välisestä nokittelusta, teemasta ja erilaisista rooleista, mutta molemmat viisinpelit olivat liian pitkiä. Potentiaali säilyttää pelin vielä listalla, mutta kolminpelistä on löydyttävä uutta kipinää.

90. Samurai Spirit (2014)

Status: Vakaa
Antoine Bauzan yhteistyöpeli Seitsemän samurain teemalla on suosikkini onnenkoetuspelien lajityypissä. Yksinkertaisen ulkokuoren alla piilee nöyryyttä opettava kokemus. Pelin tärkein toiminto on nimittäin passaus, olla tekemättä mitään, joka tietysti on kaikkien tyhmänrohkeiden uusien samuraikokelaiden sokea piste.

89. Escape: The Curse of the Temple (2012)

Status: Vakaa
Ajastetussa yhteistyöpelissä heitetään reaaliajassa vimmatusti noppia, kunnes oikeat tulokset ovat näkyvillä ja käytössä. Pelaajat yrittävät löytää temppelistä yhdessä ulos ennen kuin piinaavan jännittävän soundtrackin kongi kajahtaa viimeisen kerran. Escape: The Curse of the Temple on ainutlaatuinen kokemus.

88. Warhammer Quest: The Adventure Card Game (2015)

Status: Epävarma
Soolopelissä pelaajan fantasiahahmot seikkailevat lyhyen kampanjan läpi aktivoimalla erikoiskykyjään uusiokäyttöön ”räjähtävillä” nopilla. Erityiskehu kampanjalle, jonka tarina etenee pelaajan uunoilusta huolimatta. Vaikka pääjehu pääsisi heti alkuun karkuun, tarina vain haarautuu ja jatkuu.

87. Limes (2014)

Status: Vakaa
Puhtaassa kaksinpelissä pelaajat luovat identtisillä korteillaan oman maa-alueen, jonka neljä eri osiota pisteytetään lopussa eri tavoin. Niin lyhyt ja miellyttävä pähkinä, että pelastin toisenkin Limesin lautapelikirppiksen tuntemattomuuden limbosta, jotta voimme pelata tätä moninpelipasianssia neljällä.

86. Eight-Minute Empire: Legends (2013)

Status: Vakaa
Imperium-nimellä Suomessa myydyn Eight-Minute Empiren jatko-osa on kaikin tavoin alkuperäistä parempi aluehallintapeli. Legendsin modulaarinen kartta, yhteisestä korttirivistöstä ostettavat toiminnot ja paketin mukana tulevat pari pientä lisäoptiota tarjoavat enemmän vaihtelua ja sisältöä kuin näin pieneltä peliltä yleensä odottaa. Myös Ryan Laukatin taide on aina plussaa. Legends on varsinainen taitopeli, sillä onnistuin häviämään pelin vaimolleni noin 15 kertaa putkeen.

85. Wingspan (2019)

Status: Vakaa
Kerää oma lintukokoelma ja hyödynnä ketjutettua pistekoneistoasi niin monta kertaa pelin aikana kuin haluat. Wingspanissa on mukavasti sisältöä sen tunnin kestoon nähden. Erityiskehut myös pelin selkeälle ja houkuttelevalle ulkoasulle ja kerrassaan esimerkilliselle ohjekirjalle.

84. Hansa Teutonica (2009)

Status: Nousussa
Europeli, jossa on oman optimoinnin sijasta tarkoitus häiritä muita pelaajia, asettua heidän reitilleen ja odottaa kuinka he maksavat sinulle väistymisestä. Peli, jossa kahden ensimmäisen vuoron jälkeen huomasin, kuinka koko peli olisi mennyt toisin, jos olisinkin aloittanut tuolta tai valinnut bonustavoitteeksi toisen nurkan. Pakko pelata uudelleen.

83. Libertalia (2012)

Status: Laskussa
Libertalia on Citadels merirosvoilla. Libertalia oli vuosia suosikkipelejäni, mutta hiljalleen viimeiset pelikerrat ovat jättäneet aina vain karvaamman maun. Erilaisia roolikortteja on lukuisia, mutta silti tuntuu, että kaikki pelaavat samat roolit aina samalla vuorolla. Epäselvää vielä on, onko tämä lopulta pelin vai liian samalla taajuudella olevan peliporukan luoma mielikuva.

82. The Castles of Burgundy (2011)

Status: Odottaa toista pelikertaa
Noppien ohjaamat toiminnot, omat rakentuvat kartat ja yhteiset kilpaillut markkinat. Burgundyn linnoilla on mahdollisuus nousta todella ylös, jos toinen pelikerta todistaa, että laatu ei ollut silmänlumetta.

81. Mice and Mystics (2012)

Status: Epävarma
Pitkien tarinaosuuksien ohjaama viehättävä luolastoseikkailu, jossa hiiriksi taiotut päähenkilöt mätkivät linnan viemäreissä ja muissa salaojissa rottia, hämähäkkejä ja muita hiirien vihollisia paetessaan ilkeää äitipuolta. Vaikka taistelut ovat yksinkertaisia nopanheittoja, tämän pelin heitoissa on sitä jotain maagista. Tulokset ovat heti nähtävillä ja ilman osumiakin noppien kulmista saattaa tulla jotain hyödyllistä esille. Tähän on ollut vaikea löytää peliseuraa, joten M&M-kampanjan jatko – tai siis yllättävän vaikean ensimmäisen kentän viides yritys – odottaa sooloconia.

80. Kingdomino (2016)

Status: Vakaa, potentiaalia nousuun
Laattojenasettelupeli on parempi kuin sijoitus antaa ymmärtää. En vain välttämättä pyytäisi sitä juuri nyt pöydälle. Opetan pelin jokaisessa lautapelitapahtumassa vähintään pari kertaa uusille pelaajille. Vastikään Suomeenkin tulleen lisäosan Kingdomino: Age of Giantsin mukana tulevat tavoitteet voisivat elävöittää myös peruspeliä uuteen nousuun.

79. First Class: All Aboard the Orient Express! (2016)

Status: Laskussa
First Classissa on paikoin mahdollista tehdä jopa liian monivaiheisia pistekomboja, kun pelaajien junat venyvät, päivittyvät ja keräävät matkustajia kyytiinsä. Pelaaminen on kuitenkin pohjimmiltaan yksinkertaista: poimi keskeltä yksi kortti ja toimi sen mukaan. Tämä keskeinen pöydältä tapahtuva draftaaminen on yksi suosikkimekaniikkojani missään. Soisin sen yleistyvän.

78. Legacy: The Testament of Duke de Crecy (2013)

Status: Epävarma
De Crecyn Legacy on reunoilta paukkuva ja purkalla koossa pysyvä työläistenasettelupeli, mutta sen teemaa ei ole ohittaminen. Pelissä luodaan sukupuita parittamalla omia jälkeläisiä vapaana oleville ehdokkaille. Kosioehdokkaiden syntyperällä ja suvun vauraudella on toki merkitystä, joten ihan ketä tahansa ei huolita. Häiden jälkeen toivotaan runsaasti jälkikasvua ja pelätään keskenmenoa. Kyllä. Lautapelissä.

77. Francis Drake (2013)

Status: Laskussa
Karibian vesille sijoittuva Francis Drake on aina hyvä, mutta ei koskaan peli, jota haluaisi pelata kahdesti putkeen. Onneksi se on nätti kuin vasta vesille päässyt kaljuuna. Pelin parhaita osia ovat sen Glen Moresta tuttu toimintosuora, jossa saat hamstrata tavaraa juuri niin pitkältä kuin haluat, mutta et voi koskaan liikkua taaksepäin, ja varsinaisen seilausvaiheen teoreettiset mahdollisuudet höpläytyksiin.

76. Legendary: A Marvel Deck Building Game (2012)

Status: Laskussa
Pakanrakennusta, yhteistyötä ja Marvel-hahmoja. Marvel Legendaryn peruspaketti on kuitenkin vähän pliisu. Legendary Encounters -peleistä poiketen Marvelin rivipahikset ovat ohituskaistalla, jonka voi usein jättää täysin huomiotta. Marvel ei myöskään skaalaudu älykkäästi. Mitä vähemmän pelaajia, sitä helpompi peli on. Näihin molempiin on kuitenkin tehty korjausliikkeitä peruspelin jälkeen.

Virallisissa laajennuksissa tulleet uudet pääpahikset ja erityisesti uudet juonet luovat enemmän erilaisia skenaarioita kuin jaksaa pelata ja muuttavat koko pelikentän relevantiksi. Soolopelaajat taas ovat keskenään löytäneet omat viritetyt sääntönsä, jolla vaikeustaso pysyy kohdallaan myös yksin. Legendary on silti laskussa, kunnes ehdin kokeilla fanien tekemää interaktiivista tarinallista kampanjaa, jossa erätappio vie käytetyt sankarit eläkkeelle. Se jos mikä kuulostaa hyvältä.

75. Legacy of Dragonholt (2017)

Status: Tilapäisvieras
Fantasy Flightin omaan Terrinoth-fantasiamaailmaan sijoittuva Legacy of Dragonholt on lähempänä interaktiivista kirjaa kuin varsinaista peliä. Kyseessä on kuitenkin koukuttava kokemus, jossa on lisäksi ripaus pakohuonepelien ylimääräistä tavaraa ja puzzleja. Dragonholtia lukiessa kaikki muut Terrinoth-pelit, kuten Battlelore ja Runebound, saavat samalla lisäpotkua omaan immersioonsa.

74. Elements (Khmer, 2010)

Status: Vakaa
Elements on kuin Texas hold ‘em -pokeri kahdelle pelaajalle. Korttitodennäköisyyksiä, bluffausta ja oikea-aikaista luovuttamista. Peliä on helppo kokeilla esimerkiksi Linkon korteilla.

73. Eldritch Horror (2013)

Status: Vakaa
Cthulhu-teema on yksi turhimmista lautapelien vitsauksista, mutta onneksi Eldritch Horrorin maailmankartta tuo enemmän mieleen Indiana Jonesin seikkailut. Erilaiset pelaajahahmot, hillitön nippu löydettäviä esineitä ja tarinalliset kohtaamiset kultistien kanssa luovat mielenkiintoisemman parituntisen tarinan kuin moni keskivertoviihteen vaihtoehtotuote. Eldritch Horrorilla olisi aineksia olla jopa 50 sijaa korkeammalla, jos se olisi ainut saatavilla oleva pidempi sooloseikkailu.

72. BraveRats (2011)

Status: Vakaa
Vain kahdelle pelaajalle remiksattu Love Letter. Eli törkeän hyvä.

71. Shanghaien (2008)

Status: Nousussa
Pahasti aliarvostettu noppapeli, jossa heitetyillä silmäluvuilla haalitaan pistekortteja itselle. Helppo pelata, mutta nopista huolimatta sisältää riskianalyysia ja jatkuvia valintoja. Pisteytys on nerokas: Enemmistön tietyn värin korteista haalinut saa loppupisteensä vastustajan keräämän vähemmistön mukaan.

70. Gold West (2015)

Status: Vakaa
Kliininen teematon europeli aluevaltauksista ja kuutioiden optimoinnista. Mancalan tavoin kuutioresursseja siirrellään omalla laudalla, kunnes oikea määrä tulee yhtä aikaa käyttöön. Jokainen liike on merkityksellinen ja pitkän tähtäimen kuutioläjä menee susille heti, jos yrittää oikaista pikapisteiden perässä. Gold West on nykymaailman rönsyilevien europelien rinnalla raikas tuulahdus vanhoista hyvistä ajoista, kun mekaniikat, erikoisvoimat ja poikkeukset eivät tulleet pelaamisen tielle.

69. El Grande (1995)

Status: Vakaa
Aluehallintaklassikko kuulostaa 2010-luvun hittipeliltä: toiminnot valitaan yhteisestä marketista ja kuutioita pudotetaan näyttävään torniin. El Granden sijoitus saattaisi parantua, jos se joskus päätyisi omaan hyllyyn ja useammin pöydälle.

68. The Quest for El Dorado (2017)

Status: Vakaa
Kilpajuoksu on hauskaa ja pakanrakennus parhaimmillaan, kun sillä on joku muu tavoite kuin pistekoneiston teko. Reiner Knizia löi nämä yhteen ja käsissä on suoraviivainen hittipeli.

67. 7 Kingdoms (2014)

Status: Vakaa
Korealainen harvinaisuus on pieni korttipeli värienemmistöistä, joita yritetään kerätä yhteiseltä keskiriviltä. Joka kierros on valittava, haluaako poimia ensimmäisenä, mutta vain yhden kortin, vai viimeisenä, mutta useamman, jos kortteja ylipäätään on vielä jäljellä. Poimitut kortit haluaisi tietysti heittää omiin pisteisiin, mutta jos ainuttakaan nostettua korttia ei jätä käteen, pelattavat käsikortit loppuvat pian.

66. Memoir ’44 (2004)

Status: Vakaa
Ainut asia, joka muuten niin upeassa Memoirissa hiertää, on kuolleisiin yksiköihin perustuva vaihtoehtoinen lopetus. Usein tämä tarkoittaa, että jokaisen skenaarion omat tavoitteet tai ovelat koukkaukset selustaan eivät ehdi toteutua, kun miestä on jo pudonnut liikaa ja taistelu päättyy. Puhtaasti pelillisesti Memoir kalpenisi myös verrokkipeli Battlelorelle, jossa yksiköt saa vapaasti asetella pelin aluksi haluttuun muodostelmaan. Toinen maailmansota on kuitenkin niin paljon helpommin pelattavissa kotioloissa kuin hirviöihin kallellaan oleva fantasia, että Memoirin tontti on taattu.

65. Blood Rage (2015)

Status: Vakaa
Onhan tässä figuja ja viikinkejä, mutta ensisijaisesti Blood Rage on draftauspeli. Ja yksi parhaimmista draftauspeleistä onkin.

64. Blokus Trigon (2006)

Status: Vakaa
Paras abstrakti tetrispeli, jonka kolmionmalliset ruudut ja vinkerot palikat ottavat aikansa hoksata.

63. Inhabit the Earth (2015)

Status: Vakaa
Key-mestari Richard Breesen evoluutiopelissä luodaan erilaisia eläinlajeja ja kasvatetaan niiden ominaisuuksia symboleilla. Tavoitteena luoda johtava laji, joka juoksee erilaisten maastosymbolien yli aavikon halki metsään ja liihottaa sieltä siivillään vuorten taa ensimmäisenä maaliin. Wingspanin tavoin jokaisella eläinkortilla on oma erikoisvoima ja on merkittävä ero, minkä eläimen valitsee esimerkiksi nelijalkaisten kantaemoksi. Jokaisen kortin voi pelata joko lajin pääjehuksi, valitun eläimen jälkeläiseksi tai kääntämällä kortti kokonaan ympäri lajin evoluution jatkeeksi.

62. Keyflower (2012)

Status: Epävarma
Pelikerrasta on aikaa, enkä varsinaisesti pitänyt siitä, miten pärjätäkseen oli pakko kurkkia pöydän yli, millaisia laattoja muilla pelaajilla oli edessään. Siitä huolimatta Keyflowerin monisävyiset huutokaupat ja kokonaisvaltainen laatu houkuttelevat kohti uusintaa.

61. Glen More (2010)

Status: Vakaa
Skotit haalivat talolaattoja omalle alueelleen yhteiseltä laudalta, jossa saa liikkua niin pitkälle kuin haluaa, mutta sillä uhalla, että pelaat muita harvemmin. Glen More on laattojen asettelun voittaja, koska siinä on liian harvoin käytetty valintamekanismi, omalaatuinen pisteytys ja mahdollisuus ketjuttaa mojovat laattabonukset lyhyessä, enintään tunnin peliajassa.

60. Nothing Personal (2013)

Status: Epävarma
Neuvottelua ja nokittelua rikollissuvun hierarkiasta. Mafiateema itsessään ei houkuttele, mutta pelin toisistaan riippuvien hahmojen hallinta tarjosi ensimmäisellä pelikerralla mukavasti pähkäilyä ja toimintaa.

59. Helionox: The Last Sunset (2015)

Status: Epävarma
Yksi listan kauneimmista peleistä. Samalla omalaatuista pakanrakennuksen ja pitkän toimintokavalkadin optimointia yhteisiä maailmanmullistuksia vastaan. Merkittävänä huomiona pelin ohjeet ovat todella hasardit, kun kukaan ei etukäteen päättänyt, millainen peli Helionox lopulta olisi. Sooloajien kannattaa suosiolla käyttää netistä löytyviä paranneltuja soolosääntöjä, jotka integroitiin pelin seuraavaan painokseen. Moninpelaajien taas ei välttämättä kannata kokeilla ontolta tuntunutta kilpailua vaan siirtyä suoraan yhteistyömoodiin.

58. Dixit (2008)

Status: Vakaa
Kuva-arvuuttelua Kymppitonnin säännöillä. Toimii aina. Ja vieläkin paremmin jos sallituille vihjeille antaa koko pelin tai kierroksen ajaksi tietyt raamit, kuten että vain “valtiot” tai “elokuvat” ovat sallittuja vihjeitä.

57. Glass Road (2013)

Status: Epävarma
Uwe Rosenbergin lyhytkestoiseen resurssipuljaukseen on ahdettu kivasti valintoja. Vielä en kuitenkaan tiedä onko Glass Road lintu vai kala. Soolopelin korttien ohjelmointi oli jumalaisen hyvä puzzle, mutta vähän turha ilman virallista pistetavoitetta. Moninpelissä mukaan tuleva vastustajien korttien peesaus taas kuulosti paremmalta mekaniikalta kuin lopullinen toteutus.

56. Nusfjord (2017)

Status: Vakaa
Täysin sattumalta heti seuraavana vuorossa Uwen toinen tuleminen. Kalastuskylän optimoinnissa parasta on sen vaihtelua tuovat rakennukset, joiden avulla jopa saman pelikerran pelaajat keräävät tasapäiset pisteensä ihan eri tavoin. Suunnittelussa on selvästi käytetty Exceliä.

55. Brick Party (2015)

Status: Vakaa
Jopa yhdeksän pelaajan partypeli epävirallisilla legopalikoilla. Joka kierros valitset uuden partnerin, jonka ohjeiden avulla rakennat palikkamuodostelman. Hommaa vaikeuttavat vaihtuvat haasteet: Joskus kasaus tehdään silmät kiinni, toisinaan jokaista palikkaväriä hyödyntäen ja parhaimmillaan ohjeet annetaan ilman puhetta.

54. Hellapagos (2017)

Status: Vakaa
Pakene kohtalotovereidesi kanssa autiolta saarelta ennen trooppista myrskyä. Kerää ruokaa, vettä ja tarvikkeita yhteistyössä, kunnes ruoka loppuu ja heimon on päätettävä heikoin lenkki. Mutta varo äänestämästä pelaajaa, jonka povarista saattaa löytyä ladattu ase. Naturistin kohdalla tällaista yllätysvaaraa ei toki ole. Toisaalta sumopainijasta saisi enemmän ruokaa kannibaalin BBQ-kitillä. Valintoja, valintoja. Hellapagos on hiekkalaatikko, jossa varsinaisen pelin laatu voi vaihdella rajusti pelikerrasta toiseen. Toisaalta Hellapagos on tarjonnut suurimmat tunneskaalat ikinä lautapelien äärellä.

53. Neuroshima: Convoy (2012)

Status: Vakaa
Asymmetrinen kaksinpeli Neuroshima Hexan maailmassa. Ilkeiden koneiden Mad Max -kolonna on tulossa kaupunkiin, tuhoten matkalla korttelin kerrallaan. Toisen pelaajan tehtävänä on hidastaa kolonnaa, jotta sen pysäyttämätön liike hidastuu tarpeeksi, eikä bensa riittäisikään maaliin asti. Mekaniikoiltaan ja tunnelmaltaan omaperäinen viritys, joka voi olla pistetavoitteluun tottuneelle pelaajalle vaikea pala purtavaksi. Joskus puolustajan paras liike on nimittäin hävitä kortteli tarkoituksella ja vetäytyä odottamaan parempia aikoja.

52. Condottiere (1995)

Status: Epävarma
Vain yksi peli alla, mutta janoan lisää. Aluehallintaa pienellä kartalla ja toisten pelaajien nokittelua korteilla. Vain yksi voi voittaa kunkin alueen taistelun, mutta kaikki voivat osallistua siihen. Tärkeää on ymmärtää, milloin taistelu on hävitty, jotta omat vielä kädessä olevat korttinsa saa säästöön tulevia koitoksia varten. Uusia ei nimittäin tule, jos joku muu on säästellyt omiaan. Tämä jo pelattujen korttien uhraus, luovuttaminen, on äärimmäisen mielenkiintoinen konsepti, jonka ansiosta listalla nähdään vielä toinenkin vastaava tapaus.

51. GOSU (2010)

Status: Epävarma
Oman tableaun rakentelua erilaisista tarkan hierarkian goblineista. Toiset tuovat mukanaan uusia kortteja, toiset polttavat vastustajan muodostelmaa, toiset ovat muuten vain päheitä. Käsikortteja on niukalti, joten korttinsa on optimoitava huolella, jos meinaa pärjätä lopun pistevertailussa. GOSUa on viimeksi pelattu yli viisi vuotta sitten, joten nykypäivän taso on hiukan mysteeri. Peli-intoa sen sijaan löytyy. Ja katsokaa tuota kantta, ai että.

50. Objective: Kiev (2010)

Status: Sotapelien paikantäyttäjä
C3i-lehden kylkiäisenä julkaistua Objective: Kiev -sotapeliä kehutaan erinomaiseksi “hex and counter”-luokan ensipeliksi. Olen täysin samaa mieltä. Ohjeet ovat helpot ja lyhyet, mutta kartan vapaan liikkumisen mahdollistama vapauden tunne on mieletön. Voin tehdä juuri niin tyhmiä valintoja kuin haluan. Pienen yksittäisen skenaarion Objective: Kiev väistynee listalta heti, kunhan saan hyllyssä odottavat raskaammat sotakalustot korkattua.

49. Trieste (2013)

Status: Vakaa
Vain ja ainoastaan kolmen pelaajan peli. Kolme asymmetristä valmispakkaa kilpailevat siitä, kuka suorittaa oman yksilöllisen voittoehtonsa ensimmäisenä. Pankkiiri haluaa kerätä tarpeeksi mammonaa kultavarantoon. Varas yrittää ryöstää pankkiirilta saadakseen mainetta. Vartijan tehtävänä on pitää molemmat kurissa. Hän itse haluaisi napata tarpeeksi varkaita selliin, mutta ei liian usein, jotta pankkiiri ei saa touhuta rauhassa.

48. Palazzo (2005)

Status: Vakaa
Reiner Knizian rujo huutokauppapeli kerrostalojen rakentamisesta on yllättäen parhaimmillaan kahdella. Pinnan alla jylläävät mekaniikat ovat nokkelia ja luovat inhottavan ihania tilanteita, joissa paine maksaa ylihintaa on suuri.

47. Twilight Struggle (2005)

Status: Laskussa
Kylmän sodan historialuento on minulle yhä se todellinen BoardGameGeekin numero yksi. Vaikka teoriassa maailmankartan vaikuttamismahdollisuudet ovat loputtomat, historiaa mukailevat kortit jättivät viimeisestä pelistä raiteilla kulkevan maun, joten oma kopio lähti kiertoon ja pelin jatko listalla riippuu pitkälti tulevista pelimahdollisuuksista.

46. Rappakalja (1984)

Status: Vakaa
Rappakalja on peli, jonka parissa olen nauranut eniten. Rappakalja on kuin Dixit, jossa kuvat on korvattu pelaajien itse keksimillä virkkeillä. Tätä listaa varten yhdistin Rappakaljan ja Rappakalja Extremen, joka tuo peliin uusia, helpommin käytettäviä kategorioita, kuten mystisiä ruokalajeja ja vierasperäisiä sanoja. Suosikkikategoriani on kuitenkin yhä alkuperäiskorteissa arvuuteltavat Yhdysvaltain hulvattomat lait.

45. Targi (2012)

Status: Vakaa
Tasan tunnin kaksinpeli aavikolla, jossa pelaajien työläiset varaavat itselleen rivejä ja risteysalueilta kortteja. Targi on paitsi yksi parhaista kaksinpeleistä myös yksi parhaista työläistenasetteluista ylipäätään. Pienen paketin ja kaksinpelileiman ei kannata antaa hämätä, sillä Targista löytyy tuhti annos pähkäilyä ja kiperiä päätöksiä.

44. Marvel Dice Masters (2014)

Status: Vakaa
Vain innostunutta peliseuraa vailla oleva sähäkkä nopanheittely, jossa Magicin ja Star Realmsin tavoin esillä olevat Marvel-hahmo(nopa)t hyökkäilevät kohti vastustajaa ja puolustavat pelaajaa vastaiskuilta. Huolimaton pelaaja voi hävitä pelin yhden hyökkäyksen aikana.

43. The Crew: The Quest for Planet Nine (2019)

Status: Nousussa
Pidän suuresti tikkipelaamisesta, mutta lopulta vain harva tikkipeli on aikansa arvoinen. The Crew pakottaa tikkaamaan yhteistyössä kuin pakohuonepelin arvoituksessa konsanaan. Lopullinen sijoitus selviää, kunhan uutuuspeli laskeutuu kotiovelle.

42. Sid Meier’s Civilization: The Board Game (2010)

Status: Vakaa
Pelihyllyyni mahtuu tasan yksi neljän tunnin mammutti, joten kaikki vastaavat sivilisaatiomöhköt kilpailevat tätä mittatikkua vastaan. Erilaiset kansakunnat, teknologiapyramidi ja monesta muusta vastaavasta puuttuva mielenkiintoinen karttaosio ovat syyt, miksi Civi houkuttelee yhä. Fanien epävirallinen lyhennetty pelimuoto voisi olla avain pelin tiheämpään ulkoiluun.

41. Fauna (2008)

Status: Vakaa
Eläintietovisa Fauna sopii kaikille pelikokemuksesta ja tietotasosta riippumatta. Täysin tuntemattomien eläinten pituuksien mittaus käsillä ilmassa arvioiden on hyvää viihdettä.

40. The City (2011)

Status: Vakaa
Paras korttikomboja ja pistekoneiston rakennusta tarjoava korttipeli. Jonka vieläpä pelaa kymmenessä minuutissa.

39. Sword & Sorcery (2017)

Status: Vakaa
Valintani monista erilaisista luolastoseikkailuista. Player aidin, ohjekirjan, tarinavihon ja vieläpä erillisen skenaariosetupin pyörittely pelin aikana olisi vaatinut yksinkertaisesti parempaa player aidia, mutta tämä kaikki metanatina unohtuu, kun varkaani on liemessä, juoksee kulman taa vihollisia pakoon ja piiloutuu henkihieverissä varjoihin odottamaan, että druidini saapuu keskelle vihollislaumaa, pudottaa vaatteensa luolan mukulakiville, muuttuu karhuksi ja pistää haisemaan.

38. Wir sind das Volk! (2014)

Status: Vakaa
Jakautuneen Saksan teollisuushistoriaa Twilight Strugglen kaltaisella korttimekanismilla. Kortit ovat ilman tekstiä, mikä jouduttaa pelaamista merkittävästi. Kertapelillä en vielä päässyt syvälle, miten infrastruktuurin muutokset ja eri alueiden talousahdinko heijastelevat kaikilla muilla mittareilla, mutta haluan ehdottomasti tutkia lisää.

37. Genial (Ingenious, 2004)

Status: Vakaa
Genial on yksi viime vuosien todellisia yllätyskokeiluja. Emme odottaneet Knizian yksinkertaiselta abstraktilta mitään, mutta saimmekin kokea vastaavia wau-fiiliksiä kuin harrastuksen alkuaikoina. Niin harvoin vastaan tulee enää pelejä, jotka yllättävät ja ovat liki täydellisiä siinä mitä tekevät.

36. Orléans (2014)

Status: Vakaa
Oman työläispussin täyttöä ja pussista nousevien työläisten ohjelmointia omalla laudalla. Parista uudemmasta pussikilpailijasta huolimatta Orléans on yhä omalaatuinen tapaus europelien sarjassa. Invasion-laajennuksen kanssa se on samalla myös yhteistyöpelien kärkeä. Jos haluaisit pelata raskaampia optimointipelejä yhdessä, Orléans: Invasion on ratkaisu.

35. Qwinto (2015)

Status: Vakaa
Paras kupongintäyttöpeli. Sutjakkaasti, ilman varsinaista pelaajarajaa pyörivä Qwinto on syy, miksi uudemmat roll ‘n write -yrittäjät eivät ole säväyttäneet. Yleensä ehtisin samassa ajassa pelata useamman erän hiotumpaa Qwintoa.

34. Abluxxen (Linko!, 2014)

Status: Vakaa
Abluxxen on jostain kiipeämispelien ja perinteisten korttipelien välimaastosta. Yrität lyödä kaikki käsikorttisi pöytään ensimmäisenä, mutta toisinaan olisi hyödyksi joutua nostamaan lisää kortteja, jos ne sattuisivat täsmäämään jo olemassa oleviin orpokortteihisi. Yksinkertaisen interaktiivinen korttipeli, jonka sääntöjä harva ymmärtää ennen ensimmäistä kierrosta.

33. Iliad (2006)

Status: Nousussa
Troijan piirityksestä teemansa ottava harvinaisuus korostaa taktisen luovuttamisen tärkeyttä. Kierros kierrokselta pelaajat yrittävät luoda eteensä kierroksen kovimman armeijan, jotta voittavat kyseisen kierroksen pisteet. Lisäkortteja ei kuitenkaan tule kovin armeliaasti, joten jos löit kaikkesi peliin kerralla, olet istuva ankka seuraavat pari taistoa. Ihanan armoton peli.

32. Castles of Mad King Ludwig (2014)

Status: Vakaa
Kukapa ei olisi joskus halunnut rakentaa linnoja. Tässä niitä tehdään huone ja käytävä kerrallaan, kunhan uusien huoneiden hinnoista on päästy sopuun. Kun on vuorosi hinnoitella uudet huoneet, haluat tehdä niistä liian kalliita muille, mutta tarpeeksi halpoja, että raaskit ostaa ne itse.

31. Samurai (1998)

Status: Vakaa
Upeasti skaalautuva mestariteos Japanin aluehallinnasta. Näkösuojan takaa kartalle asetellaan omia joukkoja, joilla kilpaillaan kolmen poliittisen tahon suosiosta. Teoriassa eniten yhteisääniä kerännyt ei välttämättä kuitenkaan voita, jos ei onnistunut haalimaan edes yhtä enemmistöä.

30. The Duke (2013)

Status: Vakaa
Moderni kahden pelaajan Shakki mukavasti kolisevilla puupalikoilla. Pelissä on sopivasti mukana onnea, jotta mitään yksittäistä strategiaa ei voi hyödyntää pelistä toiseen.

29. Ad Astra (2009)

Status: Vakaa
Ad Astra on (Settlers of) Catan ilman noppia, eli fantastinen peli. Lisäksi Ad Astra työntää Libertaliaa ulos, sillä kaikki pelin toiminnot valitaan korteilla, jotka ohjelmoidaan nurin päin yhteiseen riviin. Kun kortit lopulta aukeavat järjestyksessä yksi kerrallaan, kaikki pelaajat saavat halutessaan toteuttaa kortin mahdollistaman toiminnon. Eli mukana on lisäksi päättelyä ja Roll for the Galaxyn / San Juanin peesausta.

28. Globalissimo (2008)

Status: Vakaa
Paras tietovisapeli on julkaistu vain saksaksi. Onneksi peli itsessään on liki kielivapaa. Jos maantietoaiheiseen Globalissimoon olisi saatavilla lisää uusia maita tuova laajennus, se voisi nousta vieläkin ylemmäs.

27. Rokoko (2013)

Status: Vakaa
Tee kauneimmat juhlamekot tuleviin juhlallisuuksiin, sponsoroi juhliin koristeita ja esiintyjiä tai keskity oman vaatepajasi henkilökunnan koulutukseen. Rokokon teema erottuu europelien joukossa edukseen. Kaiken lisäksi peli on eheä kokonaisuus, jossa pakanrakennus on mielenkiintoinen sivuosa, johon voi keskittyä haluamansa määrän pelin aikana.

26. Mykerinos (2006)

Status: Vakaa
Mykerinoksen maine on kyseenalainen, koska se on susiruma ja jatkuvasti alelaareissa hylättynä. Itse peli on kuitenkin timanttinen yhdistelmä aluehallintaa arkeologisilla kaivauksilla ja museon näyttelytiloissa. Pelaaminen on mekaanisesti yksinkertaista, mutta vajaan tunnin kestävän pelin aikana jokainen tekemäsi toiminto ja valinta on kriittinen.

25. Decrypto (2018)

Status: Nousussa
Sanapeli erottuu massasta olemalla yhtä aikaa sekä ovelien sanavinkkien yhteistyöpeli että harvinaisen mielenkiintoinen päättelykilpailu vastustajajoukkuetta vastaan. Mekaniikat ovat suoraan sota-ajan koodinmurrosta.

24. The Pillars of the Earth (Taivaan pilarit, 2006)

Status: Vakaa
Työläistenasettelun vanhus, joka tuntuu yhä tuoreelta, koska jostain käsittämättömästä syystä sen jännittävää tapaa arpoa työläisvuorot ei ole kopioitu enempää. Pillars of the Earthin takia ihmettelin aikanaan, että onpas hyllyssäni vähän työläispelejä, vaikka pidän tästä kuin riisipuurosta arkiaamuna. Yksikään uudemmista hittinimikkeistä ei ole kuitenkaan kyennyt haastamaan hyllytilasta. Päinvastoin työläistenasettelun termistä on jopa tullut negatiivinen konnotaatio työläästä opetussessiosta ja yksitoikkoisesta pelistä.

23. New Bedford (2016)

Status: Vakaa
Sitten tuli työläistenasettelupeli New Bedford. Valastusta, yhteisen kaupungin rakentamista ja työläisten niukkaakin niukempaa hyödyntämistä pienessä paketissa. Yhteisen kaupungin ja siellä saatavilla olevien toimintojen rakentaminen on cool. Tapa, jolla valastusretkien saalis arvotaan valtameren alati hupenevasta valaskannasta on sekin cool.

22. Capital (2016)

Status: Vakaa
Paras kaupunginrakennuspeli vie läpi Varsovan historian. Yksinkertainen, puiston viereen rakennettu asuinkortteli uudistuu vuosisadan aikana paitsi sotien turmelluksessa myös teollisuuden ja julkisen liikenteen kehittyessä.

21. The Princes of Florence (2000)

Status: Vakaa
Princes of Florence yhdistää tetrispalojen optimoinnin, tärkeän ja jännittävän huutokaupan sekä mielenkiintoisen valinnan jokaisen pisteytyksen yhteydessä. Otatko saadut pisteesi rahana joka kierros käytävään huutokauppaan vai puhtaina voittopisteinä?

20. 12 Days (2011)

Status: Vakaa
Jouluteemainen tikkipeli on nautinto pelata. Joka kierros yksi käsikorteista annetaan ensin naapurille, sitten yksi korteista pelataan pöytään ja yritetään voittaa tarjolla oleva pistekortti. Pelin lopuksi myös kädessä olevista korteista voi saada pisteitä, jos on onnistunut hilloamaan enemmistön tietyistä numeroista. Pelin aikana turhimmat kortit tuovat luonnollisesti eniten pisteitä pelin päätteeksi. Todella yksinkertaista, mutta rentoa, hauskaa ja silti nokkelia peliliikkeitä mahdollistavaa pelailua.

19. Among the Stars (2012)

Status: Vakaa
Rakenna oma galaksin rauhaa ylläpitävä avaruusasemasi tässä draftauspelien ykkösessä. Muista draftauspeleistä poiketen Among the Starsissa on tärkeää myös sijoitella draftaamansa kortit – eli avaruusaseman huoneet – oikealle etäisyydelle toisistaan, jotta aseman energia riittää kaikkialle ja tietyn tyyppiset huoneet saavat parhaan synergiaedun toisistaan.

18. Dead of Winter: A Crossroads Game (2014)

Status: Vakaa
The Walking Dead The Lautapeli. Selviydy muiden ihmisten kanssa armottoman talven kylmyydestä, nälästä ja turvapaikkaa ympäröivistä zombeista. Jos joku syö liikaa ruokaa, eikä auta yhteisöä, onko hän yhteisön vallankaappausta suunnitteleva petturi vai ainoastaan oman persoonallisen tavoitteensa jäljillä? Dead of Winter on tunnelmallinen yhteistyöpeli, joka onnistuu luomaan persoonallisia tarinoita monella tapaa.

17. High Society (1995)

Status: Vakaa
Huutokauppaklassikko, jossa haluat ostaa itsellesi eniten pisteitä, mutta välttää kuluttamasta eniten rahaa pelin aikana. 20 minuutin huippufilleri.

16. Watson & Holmes (2015)

Status: Vakaa
Läpi lapsuuteni olin aina haka erilaisissa päättelypeleissä. Watson & Holmesissa olen sen sijaan ollut ulapalla rikostapauksen ratkaisusta, vaikka olin kuullut jokaista todistajaa ja vieraillut jokaisessa rikokseen liittyvässä kohteessa, osassa jopa kahdesti. Peli pakottaa pelaajat luoviin päätelmiin jakamalla tietoa tipoittain ja yleensä väärässä järjestyksessä. Erityisen paljon pidän myös siitä, että päättelypeli esittää kysymykset heti alussa, eikä heitä niitä hölmistyneelle pelaajalle vasta ratkaisuvaiheessa.

15. Battle for Rokugan (2017)

Status: Nousussa, potentiaalia kärkeen
Bluffausta ja aluehallintaa väärin päin pelatuilla tokeneilla. Kaikki näkevät, että rajalla tapahtuu jotain, mutta eivät tiedä mitä, kunnes on liian myöhäistä. Battle for Rokuganilla olisi mahdollisuus nousta kymmenen joukkoon, kunhan se pääsisi joskus uudestaan pöydälle.

14. The Lord of the Rings: The Card Game (2011)

Status: Vakaa
Tutuille LOTR:LCG. Upea korttitaide tuo Tolkienin maailman hienosti eloon tässä infernaalisen vaikeusasteen yhteistyöpelissä. Parasta LOTRissa on, että se tarjoaa täyden keräilykorttimaailman metapelin ja ennen peliä tehdyn pakanrakennusoptimoinnin myös soolopelaajalle. Voin rauhassa keräillä uusia kortteja, ihmetellä erilaisia pakkayhdistelmiä ja uppoutua syvään päätyyn ilman kilpailullisia turnauksia tai yhtä innostunutta vastustajaa.

13. Tales & Games: The Hare & the Tortoise (2011)

Status: Vakaa
Jänöjussin ja kilpikonnan tunnettuun lastensatuun perustuva eläinten kilpajuoksu on hauska ja taktinen koko perheen peli, jossa lyöt vetoa kilpailun voittajista. Pelin aikana kuka tahansa voi liikuttaa mitä tahansa juoksijaa, jos pelaa oikean määrän kortteja pöytään. Eläimillä on persoonalliset tapansa edetä radalla, kilpikonna on hidas, mutta liikkuu tasaisesti, jussi taas nopea, mutta pysähtyy torkkumaan, jos johtaa kilpailua. Jos haluan kevyen ja varmasti hauskan puolituntisen, tämä on vakiovalintani.

12. Runebound (Third Edition) (2015)

Status: Vakaa
Edelleen paras pelaamani fantasiaseikkailu, joka ei vaadi suurta panostusta tai kampanjaa. Parituntiseen sessioon mahtuu seikkailua, parempien aseiden shoppailua ja aarrejahtia Legacy of Dragonholtista tutussa maailmassa. Staattinen kartta on mielenkiintoinen valinta modulaaristen luolastojen aikakautena. Kartan eri osuuksille syntyy helposti omat metatarinansa, jotka kantavat pelistä toiseen.

11. HeroClix (2002)

Status: Epävarma
HeroClix on pöydällä pelattava, keräiltävä figupeli supersankarisarjakuvista tutuilla hahmoilla. Eli jotakuinkin nörteintä, mitä voi kuvitella tekevänsä. Samalla se on syy, miksi ajauduin modernin lauta-/pöytäpelaamisen maailmaan. Elämäntapapeli koukutti kymmeneksi vuodeksi, kunnes keräilypeleille tyypillinen pelin evoluutio aina vain kauemmas omasta alkuperäisideastaan rikkoi kuplan. Silti HeroClix olisi kasuaalissa käytössä edelleen kovaa kamaa, jos vastustaja ja peliaika löytyisivät läheltä. Figuja nimittäin löytyy.

10. Codenames: Duet (2017)

Status: Epävarma
Yhteistyönä pelattava Duet on selvästi paras Codenames-versio, ja samalla syy, miksi alkuperäinen Codenames ei esiinny listalla. Pidin enkkusanoista jo valmiiksi enemmän kuin kotimaisista, jonka lisäksi Duet tuo peliin kierrosajastimen, joka pakottaa antamaan laajempia vihjeitä kuin alkuperäisessä liian yleiset yhden tai kahden sanan turvalliset vihjeet.

9. City of Spies: Estoril 1942 (2015)

Status: Vakaa
Masinoi vakoojasi oikein, jotta saat aluehallinnan kautta värvättyä historiallisia merkkihenkilöitä puolellesi. Pelkkä alue-enemmistö ei välttämättä riitä, jos vastustaja heittääkin yllättävää flirttiä kasinon tiskiltä tai salamurhaaja vilauttaa pistooliaan väärällä hetkellä. Jokainen tuntiin ahdettu peliliike on tärkeä.

8. Baseball Highlights: 2045 (2015)

Status: Vakaa
Kaksinpelien aatelinen simuloi fantastisella tavalla joukkueurheilun joukkueenrakennusta, pudotuspelisarjan trillerikäänteitä ja yksittäisten pelaajien sankaritekoja.

7. City of Iron: Second Edition (2016)

Status: Vakaa
City of Iron ei asetu mihinkään muottiin. Ryan Laukatin raskaampi järkäle sisältää osia sivilisaatiopeleistä, resurssien aluehallintaa, toimintojen valintaa ja pakanrakennusta. Tiukasti rajatussa ajassa pelaajat tutkivat uusia alueita, käyvät halutessaan sotaretkillä, kehittävät kaupunkeihinsa uusia rakennuksia ja värväävät himpun asymmetrisistä työläisvalikoimistaan lisää työläisiä pakkaansa, jota ei koskaan kuitenkaan sekoiteta. Monitahoisuuden ja saatavilla olevien työläisten suuren valikoiman takia haluan yhä tutkia pelin eri mahdollisuuksia, kokeilla eri strategioita ja todeta, että vaimoni voittoputkea ei silti pysty rikkomaan.

6. Kemet (2012)

Status: Vakaa
Suoraa konfliktia voittoalueiden oikea-aikaisesta hallinnasta. Mukana sotanorsu ja skorpioniratsu. Kemet on helposti pelattava aggressiivinen varustautumiskilpailu, jossa on kortteihin perustuva taistelumekanismi ja radikaalisti pelaajien kansoja eri suuntiin personoivia erikoislaattoja. Reilun tunnin kestoonsa nähden Kemet tarjoaa paljon sisältöä.

5. Neuroshima Hex! (2006)

Status: Vakaa
Neuroshima Hex! on paras lautapeli tabletilla. Taistelupuzzle on diginä niin sujuva, että en pitänyt sen kokeilua fyysisenä laitoksena edes mielekkäänä ideana. Kunnes testasin Hexan uutta versiota, Monolith Arenaa, joka on teknisesti yhden monoliitin verran parempi peli, mutta Neuroshima Hexan lukuisat erilaiset laajennusjoukot tekevät siitä yhä monipuolisemman paketin, joten jos pelit täytyisi eritellä, Hexa olisi valinta vielä 2020.

4. Love Letter (2012)

Status: Lievässä laskussa vähäisen käytön takia
Bluffausta, nopeaa päättelyä ja taktista pelaamista muutamassa minuutissa. Love Letter on omassa sarjassaan täysi kymppi.

3. 1775: Rebellion (2013)

Status: Vakaa
Yhdysvaltain syntyhistoriasta kertova sotapeli sisältää tyydyttävimmät nopanheitot missään pelissä. Vain kolme eri symbolia luo helposti luettavan lopputuleman ja jokaisella tuloksella on paikkansa. 1775: Rebellion on myös malliesimerkki, miten staattisen kartan peli teoreettisesti aina samalla lähtöasetelmalla ei suoraan tarkoita uudelleenpeluuarvon laskua. Päinvastoin se mahdollistaa erilaisten strategioiden kokeilun ja pelisessioiden välisen järkevän vertailun.

2. The Resistance (2009)

Status: Vakaa
Sosiaalista painostusta, sanallista vedätystä ja parisuhteita koettelevaa epäuskoa alle puolessa tunnissa. Höpöttelypeli The Resistance tarjoaa hikisimmät ja jännittävimmät pelisessiot ja tekee sen järkevässä ajassa, niin helposti, että kuka tahansa voi pelata, eikä kukaan putoa kesken pelin pois. Paitsi tietysti jos hänet on julkisesti leimattu pahaksi vakoojaksi, jonka mielipidettä ei kannata enää kuunnella, esimerkiksi piilossa pysyttelevien vakoojien itsensä suolaamana.

1. Lord of the Rings: The Confrontation (2002)

Status: Vakaa
Pienen laatikon asymmetrinen kaksinpeli, joka vain paranee, mitä enemmän sitä pelaa samaa vastustajaa vastaan. Päälle Sormusten herran teema, kortein tapahtuva taistelu ja mielten aikido, kun vastustajalle pimeät nappulat liikkuvat uhkaavasti kohti määränpäätään. Sormuksen saattue kohti Mordoria ja pimeyden voimat kohti Frodoa – tai ainakin Frodoksi epäiltyä kohdetta.

Puolituntisen koitoksen voi halutessaan pelata monin eri tavoin. Jo hahmojen vapaasti valittavat alkuasetelmat ja pelaajan niille antamat odotusarvot muuttavat pelin kulkua. Yleensä Gandalf ja Frodo aloittavat yhdessä Konnun turvassa, mutta toisaalta Gandalf voisi helposti raivata tietä myös etulinjassa. Sauronin alamaiset voivat pysytellä tiiviinä puolustussiilinä tai levittäytyä rohkeasti kohti saattuetta. Frodoa metsästävä Nazgûl pysyttelee yleensä piilossa, kunnes lentoliskot alas ampuva Legolas on hoideltu, mutta koko voiman tasapaino heilahtaa, jos Nazgûl liihottaakin saattueen takalinjaan heti alussa.

Täsmähuomautuksena, puhun ainoastaan kuvassa olevasta alkuperäispainoksesta. Uudempi suomeksikin julkaistu Kaksinkamppailu-painos on toki sama peli pohjimmiltaan, mutta rumemmalla ja huomattavasti pelaamista haittaavalla ulkoasulla, jossa jokaisen hahmon tiedot on siirretty pelinappuloista erillisille korteille, joiden nopea yhdistäminen oikeaan pelinappulaan ei ole niin triviaalia kuin luulisi.