Tokyo Highway on lautapeli, jossa rakennetaan kolmiulotteinen ja mutkitteleva, risteävien teiden tiesokkelo oikean Tokion malliin. Näppäryyspeli näyttää hyvältä, mutta on rakenteiltaan täysin rikki.

Pelissä muodostuva kolmiulotteinen, kliinisen harmaa tieverkosto on pelin jälkeen upea muodostelma. Pelin ulkoasu onkin sen paras osa-alue kauttaaltaan. Kantta myöten hillityn tyylikäs brändäys muistuttaa T.I.M.E Storiesin upeaa yksinkertaisuutta.

Käynnissä oleva Tokyo Highway -peli houkuttelee varmasti ohikulkijoita pysähtymään, jos peliä sattuisi pelaamaan julkisella paikalla. Harmi vain, että peliä ei voi suositella pelattavaksi edes kotioloissa.

Tosin, jos jossain herkkubuffetissa törmää sopivaan valikoimaan, Tokyo Highway lienee parasta, mitä Bilar-autoilla, lakupylpyröillä ja tikkujäätelöillä voi pelata.

Kohti ääretöntä

Tokyo Highway -pelissä kaikki pelaajat rakentavat omaa tietään pätkä kerrallaan ja yrittävät joko ylittää tai alittaa vastustajan tienpätkiä, joita ei ole vielä aiemmin ylitetty tai alitettu. Jos tässä onnistuu, saa asettaa tielleen auton. Tarkoituksena on saada omat autot ensimmäisenä kentälle.

Jippona on, että tienpätkät seisovat pylväiden varassa ja seuraavan pylvään on aina oltava edellistä pylvästä joko yhden palan korkeampi tai matalampi. Näin tiestä syntyy luonnollinen ylös ja alas kumpuileva vuoristorata, joka risteilee vastustajien omien teiden seassa. Vain erikseen merkityt liittymäpalat sallivat pelaajan itse päättää seuraavan pylvään korkeuden, ja näitä erikoispaloja ei riitä tuhlattavaksi asti.

Tämä teiden suunnittelu, minne tietään kannattaa kääntää oman reitin hyödyn maksimoimiseksi, on mielenkiintoista, mutta antaa väärän harhakuvitelman itse pelin sisällöstä. Tokyo Highway on kaikesta kromista huolimatta (vain) puhdasoppinen näppäryyspeli, jossa voi voittaa ihan vain, jos muut sattuvat vuorollaan sohimaan muiden tieverkostoa nurin ja täten menettävät rangaistuksena pelaajakohtaisia rakennuspalikoitaan. Jos palikkasi ovat loppu, kun olisi vuorosi rakentaa, olet ulkona.

Peli on pari vuotta aiemmin julkaistu saman nimisenä kahden pelaajan versiona, johon julkaistiin erikseen kahden lisäpelaajan palat ja kokonaan uudet rakennukset mukaan tuova laajennus. Uusi vuoden 2018 painos sisältää laajennuksen suoraan peruspaketissa.

Useamman kuin kahden pelaajan pelissä käytettävät rakennukset ovat staattisia esteitä pelikentällä, eikä niillä ole muuta toimenkuvaa kuin olla pelaajien käsien tai apuvälinepinsettien esteenä.

Kolpakkokäsille pelistä on olemassa myös messuilla esillä oleva, hiljattain Ranskassa esitelty jättiversio.

Hiljainen kuolema

Näppäryyspeleissä ei sinällään ole mitään vikaa. Eläinpyramidi on aina hauska ja PitchCar koukuttava. Jo Dr. Eureka ja Gulo Gulo tarjosivat hyvin Tokyo Highwayn kaltaisia hikikarpaloita, kun liukasta palikkaa yritti joko siirtää tai nostaa ilman, että mitään muuta menisi samalla vikaan.

Siinä missä lähes jokaiselle tuttu näppäryyspeli Huojuva torni päättyy, jos ja kun torni kaatuu, Tokyo Highway jatkuu. Kaadon tehnyt pelaaja maksaa mahdolliset rangaistuksensa omista paloistaan ja korjaa pudonneet tiet ja autot ennen kuin voi jatkaa omaa vuoroaan. Kaatoja voi siis yhden rakennusvuoron yhteydessä tulla useamman kerran putkeen ennen kuin oman tieverkoston laajennus onnistuu ja vuoro siirtyy seuraavalle.

Rangaistusmetodi kuulostaa mainiolta yksinkertaisen näppäryysidean pelillistämiseltä, mutta imee todellisuudessa pelisessiosta kaikki mehut. Suuremmista kaadoista tulee helposti useamman minuutin urakoita, kun pelaajat yhdessä arpovat, mikä palikka kuului minnekin, millä tienpätkällä oli alun perin auto ja oliko vuorossa olevalla pelaajalla ennen myllerrystä näpeissään yksi vai kaksi pylväspalikkaa, jotka eivät näytä kuuluvan minnekään.

Kuvaavaa on, että peliin on jo tehty epävirallinen lomake, johon voi suuria luonnonmullistuksia varten merkitä, millä tienpätkällä autoja oli ennen pelikentän romahtamista.

Vuorojen välistä odottelua lisää myös sääntöjen mahdollisuus kokeilla oman autonsa asettamista ad infinitum. Jos teet risteyspalalla normaalia jyrkemmän liukumäen, autojen sijoittelu tielle voi olla hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Mitä useamman vastustajan tien yli tai ali ajat kerralla, sitä useamman auton saat asettaa tienpätkällesi. Täten jyrkkä tieosuus voi olla pelin voiton kannalta ratkaiseva, kuten meillä kävi, joten pelaaja ei hevillä halua luovuttaa, vaikka tielle asetettava toinen auto ei millään pysyisikään jyrkällä jäätelötikulla. Toinen tarraa kiinni, mutta toinen liukuu aina alas. ”Nämä pysyvät aina vuoron perään paikoillaan, joten eihän tämä ota kuin yhden onnistuneen yrityksen, kun molemmat pysyisivät hetken yhtä aikaa liinat kiinni…”

Tyrmäyssäännöt

Tokyo Highway on yksinkertainen näppäryyspeli. Silti sen ohjekirja on yksi huonoimmista, jonka olen koskaan lukenut. Ja olen lukenut monia. Pelin säännöt tuhoavat viimeisetkin toiveet menestyksestä perhepelien kategoriassa.

Pelkästään pelin sääntöjä lukemalla ei nimittäin ota selvää, milloin pelaajan vuoro oikeasti päättyy. Paketissa mukana tulevat suomi- ja enkkuohjeet vieläpä eroavat toisistaan tämän suhteen.

Englanniksi pelaamalla pelaajan vuoro päättyy, kun hän asettaa auton tai menettää viimeiset rakennuspalikkansa. Eli pelaaja rakentaisi omaa tietään niin pitkälle, kunnes saisi edes yhden auton asetettua. Kuulostaa kait ihan hyvältä tämäkin.

Suomeksi pelaamalla pelaajan vuoro päättyy, suora lainaus:

”Vuoro päättyy, kun vastustajat niin päättävät.”

Miettikääpä sitä hetki.

Niin.

BoardGameGeekin foorumeilla virallista kantaa ei ole esitetty, mutta yleinen olettamus on, että peliä tulisi pelata, kuten aiemmin julkaistua versiota, eli pelaajan vuoro päättyy, kun hän asettaa yhden tienpätkän, oli siinä autoa tai ei.

Tokyo Highway
Naotaka Shimamoto, Yoshiaki Tomioka, 2018
2–4 pelaajaa
Tyylikäs ja houkutteleva näppäryyspeli on ohituskaistan ensihuuman jälkeen turhauttavan pikkutarkkaa sekoilua, kunnes säännöt pakottavat pysähtymään lopullisesti.