Pari vuotta sitten asetin itselleni ostohaasteen: ostaisin vain kuusi lautapeliä kalenterivuoden aikana. Tuo haaste osoittautui monivaiheiseksi, olinhan edeltävänä vuonna hankkinut hyllyyni yli sata lautapelinimikettä.

Ensimmäisenä haastevuonna ehdin hupuloida koko vuoden pelibudjettini ennen huhtikuun loppua. Hupsista. Edessä oli pitkä odotus, joka lopulta osoittautui yhtä aikaa yllättävän helpoksi, joiltain osin epäonnistuneeksi, mutta toiselta kantilta hyvinkin tavoitteet saavuttaneeksi etapiksi.

Yksinkertaisen määräseurannan lisäksi haasteen tavoitteena oli hillitä impulsiivisia aleostoja, “kun kerta halvalla sai”, ja raivata pelikalenterista tilaa sekä vielä pelaamattomille että Top 100 -listani useille tuoreita pelikertoja odottaneille hittipeleille.

Tarkastellaanpa, miten onnistuin rajoittamaan uusien lautapelien ostamista, miten ostohaasteen kaksi ensimmäistä vuotta menivät noin muuten ja miten tavoite on matkan varrella muovautunut uusimpaan versioon vuodelle 2024.

Ostohaaste 1.0 – 2022

Haasteen alkuperäisessä versiossa rajoitin uusien ostamieni lautapelien määrän kuuteen. Tuo kuusi kattoi sekä lautapelit, näiden lisäosat ja promot. Sen verran annoin siimaa, että jos pelipaketin mukana tuli valmiiksi lisäosia, kuten esimerkiksi monissa Kickstarter-möhköissä, laskin ne yhdeksi paketiksi.

Jo vuoden alussa kiikareissa siinti useampi peli. Tetrarchia, Red Flag Over Paris, Cartaventura: Lhasa ja G.I. Joe Deck-Building Game. Näistä kaksi ensimmäistä löysivätkin tiensä nopeasti omaan hyllyyn. Kahta jälkimmäistä seurailin Euroopan pelimarkkinoilla aktiivisesti, mutta totesin, että enkkupainokset oli loppuunmyyty. Saatavuutta ei vain ollut, joten annoin maksukortin singahtaa toisaalle, kun sotapeliuutuus Imperial Tide: The Great War 1914-1918 julkaistiin.

Hyvin, hyvin harvoin olen nykyään jonottamassa uusimpia lautapelejä ennen kuin niistä löytyy useampia kommentteja ja arvioita linjoilta. Useimmiten odottelu kannattaa selvänä rahansäästönä, kun moni peli osoittautuu lopulta ensitestissä tunkkaiseksi. Imperial Tiden kohdalla otin riskin pelkästään pelisuunnittelija Gregory M. Smithin omien esittelyvideoiden perusteella. Oli jännää olla kerrankin uutukaisen kanssa liikkeellä. Sotapelejä liikkuu harvoin käytettynä tai kauppojen alennuksissa, joten odottamalla ei todennäköisesti olisi myöskään säästänyt euroja. Näin jälkikäteen tarkasteltuna Imperial Tide olisi edelleen täysi sokko-ostos, koska BoardGameGeek ei listaa pelille vieläkään ainuttakaan englanninkielistä arvostelua.

Jo tässä vaiheessa jouduin pohtimaan asettamiani parametreja uusiksi. Imperial Tiden tilauksen kyljessä hankin pelimaton Marvel Championsiin. Oliko pelimatto aiemmin määrittelemäni laajennusosa, joka vähentäisi saldoa? Ehkä? Vielä tässä kohtaa se oli.

Maaliskuussa Facebookin Lautapelikirppiksellä myytiin europeli Gùgōngia yhdessä lisäosa Pànjūnin kanssa. Jostain syystä kirppissurffaajilla ei ollut mielenkiintoa tätä tuntemattomampaa lautapeliä kohtaan, joten ehdin kuunnella pelistä kaikki mahdolliset arviot ulkoillessani kevään kinoksissa ja venyttää kaupantekoa aina siihen asti, että saimme paikallisessa lautapelikerhossa kokeiltua peruspeliä vakiokävijän kokoelmasta. Lisäosan kanssa paketilla oli niin hyvä hinta, että siihen kannatti tarttua, vaikka peruspeli löytyikin lähipiiristä jo valmiiksi. Sen verran kaipasin pelikokoelmaani tuhdimpaa, omaperäistä euroa.

Vuoden ostosaldo täyttyi huhtikuussa, kun ensin Tukholman Science Fiction Bokhandeln myi hyllytavarana maineikkaan Rangers of Shadow Deep -pöytäpelin kovakantista säännöstöä, ja heti perään sain lautapelikirppiksen satunnaisen kysymykseni takia suoratarjouksen Shadows of Brimstone: Forbidden Fortress -pelistä lisäosineen. Kilpailukykyinen könttähinta ja erityisesti valmiiksi maalatut sankarihahmot olivat tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. En varsinaisesti kaivannut uutta tuhtia luolastoseikkailua, tai tässä tapauksessa kahta, mutta vastaavaa mahdollisuutta valmiine maaleineen tuskin tulisi uudestaan vastaan.

Rangers of Shadow Deep oli ostos, joka lopulta hajotti vuosihaasteelle asettamani reunaehdot. Tarvitsin peliä varten irtonoppia. Olisiko yksi noppa peliin hankittu lisäosa? Tai peliin kuolaamani pienoismallimaastot ja irtofigut? Entä yhtä aikaa perussääntökirjan kanssa ostamani viholliskortit? Korttien sisältö kuitenkin oli valmiiksi jo pelin sääntökirjassa. Jos erilliskortit laskettaisiin lisäosaksi, entä jos vain printtaisin samat tiedot omalla tulostimella?

Tämän pohdinnan lopputuloksena sain tiivistettyä haastettani älykkäämpään suuntaan:

Lisäosaksi tai promoksi lasketaan vain sisältö, joka tuo peliin uutta sisältöä. Jos hankin peliin bling-bling-osia, maton tai uusia noppia, ne eivät tuo lainkaan uusia sääntöjä, pidennä oppimista tai laajenna pelaamattomien reittausten pinoa.

Kuuden pelihankinnan lisäksi vaimoni osti vuoden aikana talouteen Village Green -korttipelin ja paikalliskirppikseltä puoli-ilmaisen 6 Nimmtin. Lahjoituksena hyllyyn ilmestyivät tilaa viemään Bluff ja Kultainen kompassi ja taisivat omat juhlapäiväni tuoda yllättäen sisään myös ainakin yhden Marvel Champions -pelin lisähahmon.

Ostohaaste toimii

Vuoden aikana sisään vyöryneiden pelien vähentäminen avasi tilaa monelle hyllyssä jo olleelle lautapelille. Moni vuoroaan odottanut yksilö sai ensimmäisen tai toisen pelikertansa ja lopulta lähdön hyllystä. Sain kerättyä myös kaikille Top 100 -listani peleille vähintään toisen pelikerran ja samalla kokeiltua useampaa vanhempaa listalla majaillutta peliä, joita en ollut pelannut vuosikausiin, kuten hartaasti listalla roikkuneet GOSU ja Legacy: The Testament of Duke de Crecy.

Pelireittauksen sai myös ikuisuuden tilaisuutta odottanut, The Princes of Florencen paketissa mukana tuleva lisäosa The Muse and the Princess.

Yksi ylitse muiden

Vuoden 2022 aikana hillitsin itseni muun muassa Quest for El Doradon promokorttien tilauksesta, koska olin määritellyt promot osaksi haastettani. Tämä sitten kostautui myöhemmin, kun pelin uudet promopainokset onkin tehty uudella graafisella ulkoasulla ja vanhaa selkeämpää mallistoa ei meinaa löytää mistään. Jäin siis todennäköisesti ilman.

Pitkää pohdintaa kävin myös, kun sotapeliharrastajille tarjoiltiin someryhmän kautta aimo annos Yhdysvaltain sisällissotia perkaavaa pelisarjaa hyvällä pakettihinnalla. Ostohaaste auttoi tällä kertaa pysymään järkevänä hyllytilan ja peliseuran suhteen.

Ihan loppuvuodesta havahduin onneksi erääseen lautapelimaailman muutokseen. The Lord of the Rings: The Card Game oli hiljattain saanut uuden painoksen ja samalla kiersi huhu, että muutaman tulevan uusintapaketoinnin lisäksi Fantasy Flight -peliyhtiö ei olisi enää aikeissa painattaa vanhoja Living Card Game -mallin (LCG) lisäosia uudelleen. Siis niinku ikinä.

Panikoin ja vuodenvaihteen molemmin puolin haalin useasta eri lähteestä, verkkokaupoista Suomesta ja ulkomailta sekä yksityishenkilöiltä Slovakiasta ja Sloveniasta viimeiset hyllystä löytyneet lisäosat.

Kirjaimellisesti ottaen tämä LOTRin pelastusoperaatio vuoden lopussa kaatoi vuoden 2022 ostohaasteen. Tai ainakin se osoitti, että haastetta oli LCG-pelien syklimäisen luonteen ja elinkaaren takia pakko muokata seuraavalle vuodelle.

Ostohaaste 2.0 – 2023

Vuodelle 2023 muutin haasteen muotoa. LCG-markkinoiden lisäksi otin huomioon, että en ollut vielä ehtinyt korkata Rangers of Shadow Deep -peliä tai vähintään yhtä tuhtia Forbidden Fortressia, joten kuusi peliä vuodessa oli yhä jonkin verran liikaa, ainakin tässä painoluokassa. Muuten huhtikuun jälkeinen pitkä paastoaika ei ollut lopulta merkittävä koetinkivi, joten asetin uuden tavoitteen:

Ostan enintään neljä peliä vuoden aikana, mutta kaikki lisäosat ja promot tulevat ilmaiseksi saldon ohi, jotta muuttuvat markkinat eivät kuihduta jo olemassa olevia pelejä hyllyyn.

The Lord of the Rings -korttipelin tilauksia haaliessa samoihin alkuvuoden postipaketteihin eksyi heti alkuunsa kaksi edellisvuoden ostoslistalta tuttua peliä: G.I. Joe Deck-Building Game ja Cartaventura: Lhasa. G.I. Joe ja Cartaventura osoittavat hyvin, että saattaa mennä noin vuosi, kunnes loppuunmyyty peli palaa markkinoille, vaikka kuinka päivittelisi kauppojen listoja.

Seal Team Flix -neppailupeliä ei käytännössä myydä lainkaan Euroopassa, joten uskaltauduin viimein kokeilemaan BoardGameGeekin GeekMarketia. Peli löytyi myynnistä satunnaiselta belgialaiselta lautapelaajalta. Kaupankäynti lautapeliharrastajien kesken pelasi vähintään yhtä virtaviivaisesti kuin Suomessa, joten otin tästä uuden jälkimarkkinan myös omaan käyttööni.

Tammikuussa kolme neljäsosaa lautapelien koko vuoden ostosaldosta oli käytetty. Taas mentiin!

Ja hyvin meni aina kesän Ropeconiin asti.

Ropeconin myyntitiskiltä löytyi vanhempi versio Academy Gamesin historiallisesta aluehallinta-sotapelistä 878 Vikings: Invasions of England. Hinta oli puolet siitä, mitä internetin jälkimarkkinoilla pyydettiin, joten oli muikea yllätys huomata myöhemmin, että pakettiin kuuluivat myös kaikki pelin erilaiset laajennukset.

Ostosaldo oli täynnä. Olin kylläinen. En kaivannut lisää. Laskettelisin helposti uuteen vuoteen.

Mutku!

Jälkikasvua nukuttaessa jollain täytyy pitää itsensä hereillä, joten Fantasiapelien kuukausiale on siihen ihan yhtä hyvä kuin joku muukin sivusto. Kunnes sieltä löytyi historiallisesta piiritystaistelusta kertova palkittu lautapeli Freedom!. Tämän aiheen pelejä kun ei liiemmin näe kirjastojen valikoimissa tai alennuksissa niin vuoden ostohaaste sai jäädä, kun alle puoleen hintaan tarjottiin.

“Ei paha, vain yhdellä yli!”

“Oho, kato, Poromagia myy hyväksi havaitun Aeon’s End -pelin uudempaa Astro Knights -mukaelmaa reippaasti alle puoleen hintaan pimeän perjantain poistossaan. Olisi tyhmää jättää tarjous käyttämättä ja maksaa inflaatiosumma seuraavana keväänä.”

Neljän vuosisaldo ja yhtäkkiä kuusi peliä hankittu. No, asia oli korjattavissa toteamalla, että optimistinen neljä ei sittenkään riittänyt, palataan kuuden pelin vuosisaldoon ja haaste on taas tasaluvussa.

Olikin aina siihen asti, kunnes interwebsin keskustelualueella kerrottiin edesmenneen sotapeliharrastajan jäämistöstä, jota paikallinen taho yritti myydä eteenpäin. Pelien lista oli pidempi kuin hallituksen talousleikkurissa. Pelit tykkäävät kun niitä pelataan ja mikä parempi tapa kunnioittaa edellistä omistajaa kuin pelien pitäminen harrastajien kierrossa, joten adoptoin kolme sotapeliklassikkoa omaan hyllyyn: miekkojen ja haarniskojen taistelukentistä kertovan Men of Iron -sarjan Blood & Roses, soolosotapelien mammutin Enemy Action: Ardennes ja vastaavan klassikon lentotaisteluista RAF: The Battle of Britain 1940. Kaikki kolme peliä ovat rintamilta, joihin en ole liiemmin vielä perehtynyt.

Omien ostojen ulkopuolelta merkittävimmät tulijat lautapelihyllyyn olivat lapsille hankitut Kariba ja Kluster sekä lahjasäkistä putkahtanut My Island -parisuhdepeli.

Ostohaaste 3.0 – 2024

Vaikka edelliset vuodet menivät yli, uskallan väittää, että kahden vuoden ostohaasteet onnistuivat niissä perimmäisissä tavoitteissa. Ostin vähemmän, ostin perustellusti ja kaikkein tärkeimpänä saavutuksena pelasin paljon oman hyllyn pelejä poistopinoon ja sain hyväksi todetuille laatupeleille pelikertoja. Aion siis jatkaa nuukailua.

Lisäosien pitäminen ostosaldon ulkopuolella tuntuu yhä järkevältä muodolta, jotta välttää maksamasta riistohintoja jostain loppuunmyydystä pikkulisurista sitten myöhemmin, joten se kriteeri säilyy.

Lautapelien osalta ostohaaste kaipaa kuitenkin muokkausta, taas edellisvuoden kokemuksista oppineena. Pudotus kuudesta pelistä neljään on yhä ihan realistinen tavoite, joka viimeksi piti suurimman osan vuodesta, joten lukitaan se. Jotta edellisvuosi ei ole niin pahasti miinuksella, siirretään sieltä kolme viimeistä hankintaa tämän vuoden saldoihin. Tällöin vuoden 2023 saldo olisi tasan kuusi uutta peliä, mikä kuulostaa siedettävältä jatkumolta sitä edeltävälle vuodelle, ja vuoden 2024 neljän pelin tavoitteesta on täytetty kolme heti alkuunsa. Tilaa olisi siis yhdelle uudelle pelille.

Tähän kohtaan on kuitenkin syytä tehdä yksi uusi ohjenuora tuomaan liikkumavaraa. Koska jos päädyn myymään uuden pelin pian sen avaamisen jälkeen, olenko käyttänyt paikan vuoden saldosta? Ei kuulosta loogiselta, joten vastaisuudessa neljän uuden pelin lisäksi voin hankkia vuoden aikana myös lisää pelejä, mutta jokainen ylimenevä hankinta vaatii, että vuoden loppuun mennessä olen myös hankkiutunut joko uudesta tai jo valmiiksi kuratoidun hyllyn pelistä eroon ja täten pitänyt hyllyn kasvuvauhdin tavoitteellisessa neljässä uudessa lautapelissä.

Tiivistettynä uusi viritetty ostohaasteeni vuodelle 2024:
Ostan enintään neljä uutta lautapeliä, joista kolme on hankittu jo etukäteen edellisvuonna. Jos ostan näiden neljän lisäksi lisää pelejä, myyn tai lahjoitan vastaavan määrän pelejä pois vuoden loppuun mennessä.

Kerrottakoon, että vuosisaldo täyttyi huhtikuussa, kun ensin kirjastolainana kokeiltu Endangered-yhteistyöpeli kotiutui lisäosineen. Vuoden 2024 ostohaaste on siis tapissa. Seitsemisen kuukautta vuoden loppuun.