Vuoden suurin kotimainen lautapelitapahtuma Lautapelaamaan 2019 oli monelta kantilta erittäin onnistunut viikonloppu. Oman pelaamisen ja täten pelivuoden osalta viikonloppu jää kuitenkin historiaan mustana aukkona.

Valtaosa tapahtuman ennakkojärjestelyistä jäi muille tapahtuman pääjärjestäjille, joten panostin itse tapahtumaviikonloppuun. Vastuullani vapaaehtoistyövoiman avustaminen ja yleinen koordinointi tapahtuman aikana, vietin tapahtumassa tänä vuonna kaikkiaan 58 tuntia, josta eestaas palloilevana organisaattorina yhteen putkeen noin 40 tuntia perjantai-iltapäivästä sunnuntaiaamuun asti. Loppuaika jakautui kahtia kalusteroudauksiin ja varsinaisiin peleihin.

Kolmen päivän kokonaisvaltainen rupeama oli aikalailla maksimipanostus ja myös liikaa. Perjantai-illan ensimmäinen peli, vuosia tutkalla ollut vanha seikkailuhenkinen Lost Valley meni aivan taju kankaalla (voittoon asti tosin) ja lauantaiyön omakohtaisen vapaan pelaamisajan koittaessa olin jo henkisesti valmis skippaamaan koko tapahtuman ensi vuonna. Tässä on nyt onneksi hetki aikaa tasaantua ja samalla järkeistää tapahtumaviikonloppuna tarvittavia toimia ensi vuodelle.

Uutta ja vanhaa

Tämän vuoden Lautapelaamaan muutti tutuista Kaapelitehtaan tiloista kauppakeskus Rediin, koska tilat ja pöydät olivat edellisinä vuosina loppuneet kesken. Tänä vuonna tilaa oli 176 neliömetriä ja pöytiä 34 kappaletta enemmän kuin aiemmin. Mitoitus oli passeli, sillä lähes kaikki pöydät olivat käytössä, mutta silti jokaiselle riitti tilaa vaikka olisi etsinyt pöytää pahimpaan ruuhka-aikaan lauantaina.

Lisää tapahtuman taustoista ja viikonlopun numeroista voi lukea Suomen lautapeliseuran jälkiraportista.

Perinteiden mukaisesti Lautapelaamaan-tapahtuma oli oman pelivuoteni keskeisin vaihtorysä, jossa pelejä liikkui sisään ja ulos taas enemmän kuin olisi ollut järkevää.

Tänä vuonna lähetin ketjuvaihdossa viisi peliä ulos ja sain kaksi tilalle, eli hyvä vaihtosuhde tältä osin. Huutokaupasta tuli kuitenkin 10 peliä lisää ja kirpputoripöydältäkin yksi soolopeli, kerrassaan erinomaiseksi paljastunut hasardiostos Airborne Commander, josta tulossa lisää asiaa lähiaikoina.

En tiedä, mitä myyjät ovat mieltä, mutta ennen tapahtumaa järjestetty nettihuutokauppa oli tänäkin vuonna ostajalle mainio kauppapaikka. Nyt haaviin tarttui muun muassa useita 0–3 euron hintaisia kokeiluja, kuten pääkuvan päättelypeli Ravenous River, sekä vaimon ostoslistalla ollut Wyatt Earp -rommipeli (2 euroa) ja omalla ostoslistalla pitkään alehintaa odottanut, valmiiksi muovitettu europeli First Class: All Aboard the Orient Express! (20 euroa).

Olin harvinaisen tyytyväinen myös löytäessäni huutokaupasta tikkipeliä ja aluehallintaa yhdistävän harvinaisen aasialaispelin Joraku ja ketjuvaihdosta Taivaan pilareiden harvinaisemman jatko-osan World Without End. Yllättävän conielämyksen aiheutti myös huutokaupasta tarttunut abstrakti aluehallinta Meridian, joka odotti noutohyllyssä aiemman omistajan omistuskirjoituksen kera.

Klassikkopelien uudet vaatteet

Pelillisesti köyhän viikonlopun aikana sain pelatuksi vain kolme suurempaa peliä. Ja näiden lisäksi yhden Istanbulin, joka kaikkine laajennuksineen paisui sekin raskaampaan painoluokkaan.

Perjantain Lost Valley kuvasi kivasti kullanhuuhtojien ja -kaivajien vastoinkäymisiä erämaassa, mutta sattuman ja niukkuuden jatkuva sykli ei välttämättä houkuttele uusintaerään asti. Alueiden tutkiminen oli hauskaa, mutta edelleen etsin erämaaseikkailua, jossa pelkän ruoankin kantaminen olisi jotenkin hyödyllistä.

La-su-yönä pöydälle saatu päättelypeli Awkward Guests on ollut muistilokerossa vuoden 2018 alusta lähtien, kun Vaselin Tomppa kehui espanjalaista alkuperäisversiota Incómodos Invitadosia reippaasti ennen kuin enkkupainoksesta oli edes varmuutta. Cluedosta tuttuun tyyliin pelissä etsitään pohatan murhaajaa kartanon vieraista kysymällä vihjekortteja muilta pelaajilta. Merkittävin ero muihin vastaaviin peleihin on pelistä toiseen vaihtuvat kortit ja näiden luoma tarinakehikko, joka määrittää, kuka murhasi, millä ja miten murha toteutettiin logistisesti, eli mitä reittiä murhaaja on mahdollisen apurinsa kanssa kulkenut kartanossa. Pelaajilla on apunaan kartanon pohjakartta, jonka avulla voi päätellä, että jos hahmo on nähty keittiössä, hänellä ei todennäköisesti ole puutarhan työkaluja mukanaan.

Awkward Guests oli jännittävä, hauska ja genrelle valitettavan tyypillisesti samalla tylsä ja ärsyttävä. Olin selvästi muita edellä tietojeni kanssa (ainakaan muut eivät uskaltaneet kerskua pöydän metapelissä), kunnes kiemurtelin kaksi kokonaista kierrosta ilman, että sain ainuttakaan peliäni edistänyttä vinkkiä murha-aseesta. Tarpeellisia kortteja ei todennäköisesti vain sattunut juuri tuolloin olemaan pelissä lainkaan. Tilanne tasoittui ja joku turhautui.

Pelaisin uudelleen, mutta en ole varma oliko peli lopulta yhtään parempi kuin esimerkiksi yksinkertaisempi ja lyhyempi Lady Alice tai erilaisia skenaarioita tarjoava Cluedo dvd. Kartan ja satojen eri korttipakkavariaatioiden piti luoda pelille tarina, mutta murhaajan kulkureittiä kummempaa en löytänyt ainakaan nyt pelatusta tapauksesta. Juonen purku ja tarinallisuus ovat merkittävämmässä osassa esimerkiksi Watson & Holmes -pelissä.

Sunnuntain merkittävin peliuutuus oli Tim Fowersin (Paperback, Burgle Bros) uunituore Sabotage, jossa kaksi vakoojaa yrittää sabotoida kahden superroiston kotia. Kaikki liikkuminen tapahtuu toiselta joukkueelta piilossa, joten pelistä löytyy suorat yhtymäkohdat Scotland Yardiin, Captain Sonariin ja erityisesti lapsuuden ruutupaperin Laivanupotukseen.

Vaikka pohjalla oleva runko on vanha ja tympeä, pelaajien moninaiset erikoisvoimat, yhteistyö ja pelin kokonaisvaltainen retrovakoojahuumori olivat viikonlopun hauskinta settiä. Lautapelaamaan 2019 -pelini päättyivät voitokkaasti, kun ruukkukasvin taakse piiloutuneet vakoojat kuulivat nuo Suomen kesän uhkaavimmat sanat, “ny rillataan”, ja hipaisin liekinheittimen liipaisinta. Tätä ennen olin toki tykittänyt siivouskomeron paikalle reiän maailmanlopun avaruuslaserilla. Sieltäkin oli kuulunut jotain rapinaa. Siinä ei rempparahat paljon paina kun superroistot pistää haisemaan.

Sabotagen lisäksi kun muistelee, että vapaaehtoisten joukko oli tänä vuonna kerrassaan erinomaisen omistautunut ja iloinen porukka, jonka kanssa oli hauska olla hommissa, voi olla että conihöperyys puree sittenkin vielä uudelleen jossain muodossa.

PELATUT PELIT – LAUTAPELAAMAAN 2019

Ensimmäisen pelikerran jälkeisessä paremmuusjärjestyksessä.

TOSI HYVÄT
Sabotage

HYVÄT
(Istanbul) + Pegasus Depot + Mocha & Baksheesh + Letters & Seals
Ravenous River
Awkward Guests
Colony
Wordstacker
Lost Valley

VÄHEMMÄN HYVÄT
Träxx
Hound
Lethal Party

JO AIEMMIN HYVÄKSI TODETUT
Noch Mal!
Istanbul (+ Pegasus Depot + Mocha & Baksheesh + Letters & Seals)
Article 27: The UN Security Council Game
Princess Legend
Welcome To…
Cartagena